Vaikka suuri osa allopaattisista, tavanomaisista lääkkeistä on edelleenkin peräisin kasvikunnasta, nämä lääkkeet poikkeavat monin tavoin fytoterapeuttisista kasvilääkkeistä. Allopatia perustuu täsmälääkintään ja tarkkaan annostukseen, mikä edellyttää tehoaineiden puhtaaksieristämistä. Mietoja rohtokasveja lääkintään käyttävä fytoterapia puolestaan korostaa kasvin luonnollista kokonaisuutta ja kasvin kaikkien aineiden merkitystä paranemisprosessissa. Miedoilla kasvivalmisteilla ei pyritä pelkästään suoranaiseen, primääriin vaikutukseen kuten tavanomaisilla, synteettisillä lääkkeillä. Kasvivalmisteissa on vaikuttavia aineita, joilla on myös primäärivaikutusta, mutta lisäksi niillä tuotetaan heikko ärsyke, joka laukaisee kehossa välittömästi vastareaktion. Tämä reaktio ei sinänsä vielä saa aikaan haluttua lopputulosta. Vasta ensimmäisen  reaktion tuottamat sekundääriset vaikutukset  käynnistävät paranemisprosessin. Tarkoituksena on toisin sanoen auttaa elimistöä itseään parantamaan itsensä. Ei ole kauaa siitä, kun lääkinnässä käytettiin lähes yksinomaan erilaisia rohtoyrttejä. Puhtaaksieristäminen onnistui vasta 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, kun oopiumista saatiin eristetyksi morfiini. Kasveista alettiin sen jälkeen kiihkeästi etsiä ja eristää erilaisia vaikuttavia aineita. Seuraava vaihe oli näiden aineiden syntetisointi. Lääketieteessä ryhdyttiin käyttämään puhdasaineita, joiden ominaisuudet oli helppo tunnistaa ja joiden annostus oli selkeää. Kasvirohdokset koettiin hankaliksi ja epämääräisiksi ja niiden käyttö taantui. Kasvin kokonaisuutta ei saa rikkoa Alfred Vogelin, yhden aikamme tunnetuimman fytoterapeutin, mukaan rohtokasvin sisältämien aineiden keskinäistä suhdetta ei saa muuttaa. Kasvi kokonaisuudessaan saa aikaan halutun terapeuttisen vaikutuksen. Siksi paras lopputulos saadaan uuttamalla tuore kasvi — tai kasvin osa — kokonaisuudessaan eikä eristämällä siitä joitakin yksittäisiä aineita. Puhtaaksieristämällä saadaan toki teholtaan voimakkaampia lääkkeitä, mutta tällöin lääkkeellä voi olla myös voimakkaita, kielteisiä sivuvaikutuksia. Koko kasvin sisältämät monet erilaiset aineet tasapainottavat tehoaineiden vaikutusta. Fytoterapeuttisten kasvivalmisteiden vaikutus on mieto, mutta laaja-alainen ja syvä. Miedon vaikutustavan toinen puoli on, etteivät sivuvaikutuksetkaan ole rajuja.  Nykyään ymmärretään, että kasvin kaikki aineosat vaikuttavat sen tehoon. Oikeastaan nk. tehottomia aineita ei ole olemassakaan. Myös kaikilla lääkevalmisteessa käytetyillä aineilla on merkitystä. Esimerkiksi yrttien tehoaineiden uuttamisessa käytettävä alkoholi edistää myös näiden hyödyntämistä elimistössä.  Paljon ei auta paljon Fytoterapiassa korostetaan, ettei kasvilääkkeen vaikutus ole suoraan riippuvainen tehoaineiden absoluuttisesta määrästä. Paljon ei aina vaikuta  paljon. Voimakkaiden ärsykkeiden ajatellaan päin vastoin vaikuttavan häiritsevästi, kun taas pienet ärsykkeet vaikuttavat elvyttävästi. Bioforce AG, Vogel-tuotteiden valmistaja ja yksi Euroopan johtavista kasvilääkkeiden valmistajista, tutki lääkeaineen vaikutukseen liittyviä ilmiöitä mm. kultapiiskulla (Solidago virgaurea). Sillä hoidetaan virtsatie- ja munuaisvaivoja.  Koehenkilöille annettiin ensin tuoreista kultapiiskuista valmistettua kantauutetta ja sitten tehoainepitoisuudeltaan kymmenkertaista kultapiiskutiivistettä. Kun tuloksia vertailtiin, kantauutteen nauttimisen todettiin saaneen aikaan kaksinkertaisen virtsamäärän tiivisteeseen verrattuna. Kymmenkertainen tehoainemäärä ei siis lisännyt valmisteen vaikutusta.  Onkin ilmeistä, etteivät tehoaineet yksin saa aikaan elintoimintojen aktivoitumista. Näitä muita vaikuttavia aineita nimitetään kasvin informaatioksi. Tämä informaatioaines tuhoutuu, kun kasvin kokonaisuus rikotaan ja tehoaineita tiivistetään keinotekoisesti. ER