Arnikki lievittää pehmeästi kulumakipuja ja reumaattisia kolotuksia
 

Erilaiset reumasairaudet ovat meilläkin yleisiä. Niihin kuuluu laaja kirjo sairauksia, joiden yhteinen nimittäjä on joko niveliä, selkärankaa tai sidekudosta jäytävä kipu. Yleisimpiä ovat nivelrikko eli kulumat (artroosi) ja reumaattiset tulehdukset kuten nivelreuma (artriitti). Nuoret ja jopa pienet lapset saattavat kärsiä reumasairauksista, mutta yleensä niitä todetaan vasta yli nelikymmenvuotiailla. 50–70 -vuotiailla todennäköisyys jonkin asteisten reumaattisten oireiden esiintymiseen on jopa 70 prosenttia. Useimmissa tapauksissa reumasairaus muodostuu krooniseksi ja sairaus koettelee tuki- ja liikuntaelimiä. Tulehdukset aiheuttavat ajan mittaan muutoksia nivelissä, lihaksissa, jänteissä tai jopa sisäelimissä. Sairaus rajoittaa liikkumista ja aiheuttaa kipua, joka voi vaihdella lievästä äärimmäisen tuskalliseen. Tavallisesti erotellaan kolme erityyppistä reumasairautta: degeneratiiviset eli rappeuttavat reumasairaudet (artroosi), esimerkiksi polvi- tai lonkkanivelen tai nivelkierukoiden kulumat reumaattiset niveltulehdukset (artriitti), esimerkiksi krooninen moninivelreuma eli polyartriitti pehmytkudosreuma, joka kohdistuu lihaksiin, sidekudoksiin ja jänteisiin, esimerkiksi fibromyalgia. Kulumat Joka toisella yli 35-vuotiaalla todetaan kulumia. Yli 60-vuotiaista niitä on melkeinpä jokaisella. Yleisin syy kulumiin on liikarasitus. Nivelet ovat saattaneet kuormittua liiallisesta tai yksipuolisesta liikunnasta, raskaasta ruumiillisesta työstä tai myös sinänsä kevyestä työstä, joka pakottaa epäergonomiisiin asentoihin. Muita syitä ovat erilaiset synnynnäiset viat, huonosti tai epätäydellisesti parantuneet luunmurtumat sekä erilaiset jänne- ja kierukkavammat. Useimmiten ongelmia esiintyy polvi- tai lonkkanivelissä, jotka joutuvatkin kestämään kovaa rasitusta. Kulumien riskiä kasvattavat toisaalta myös liian vähäinen liikunta ja ylipaino. Ikääntymisen myötä niveliä voiteleva neste ohenee, mikä myös jouduttaa artroosin kehittymistä. Ensimmäisiä merkkejä kulumista on jäykkyys tai nivelkipu, joita saattaa esiintyä rasittavan liikunnan jälkeen tai myös aivan liikunnan alussa. Myöhemmässä vaiheessa ilmaantuu tulehdusta, turvotusta ja lopulta nivelmuutoksia, jotka puolestaan lisäävät kipuaistimuksia. Liikkuminen vaikeutuu, ja kivut alkavat vaivata levonkin aikana. Nivelreuma Immuunijärjestelmä on avainasemassa reumaattisissa niveltulehduksissa. Puolustussolut alkavat jostakin syystä reagoida kehon omiin aineisiin eivätkä vain ulkopuolisiin taudinaiheuttajiin. Edelleenkään ei tiedetä, mikä tämän reaktion saa aikaan. Sairauden alkuvaiheessa nivelen pinta tulehtuu. Vähitellen tulehdus leviää rustoon, luuhun ja nivelkierukoihin. Kivuliaan prosessin edetessä nivel kestää yhä vähemmän rasitusta, syntyy nivelmuutoksia ja lopulta nivel jäykistyy. Joissakin tapauksissa sairauden eteneminen pysähtyy. Joskus nivelmuutoksia on havaittavissa jo muutaman vuoden kuluttua, joskus taas reumadiagnoosin saaneella saattaa kulua useita vuosia ilman minkäänlaisia oireita. Miten tulehdusprosessi kehittyy Nykyään ymmärretään jo melko hyvin solujen välisen kommunikoinnin taustalla olevia prosesseja. Solujen välisestä vuorovaikutuksesta vastaavat nk. välittäjäaineet, olipa ihminen terve tai sairas. Näitä aineita muodostuu soluissa, ja ne sitoutuvat naapurisolun reseptoreihin. Reseptorit ovat pienenpieniä vastaanottimia, joita esiintyy solun pinnalla ja ytimessä. Ne toimivat kuin avain ja lukko; vain tietty välittäjäaine sopii tiettyyn reseptoriin. Välittäjäaineen sitouduttua reseptoriin käynnistyy tapahtumien vyöry, jossa on osallisina suuri joukko erilaisia puolustus- ja tulehdussoluja, välittäjäaineita ja entsyymejä. Tiettyjen välittäjäaineiden lisääntyminen saa aikaan tulehdussolujen aktivoitumisen. Nämä aineet kuuluvat sytokiinien suureen ryhmään. Kroonisissa tulehduksissa näistä merkityksellisimpiä ovat interleukiini 1 ja TNF-alfa, koska ne pitävät yllä tulehdusta nivelessä. Nivelreuman ja kroonisen polyartriitin lääkehoito perustuukin juuri näiden tulehdusta aiheuttavien välittäjäaineiden estämiseen tai salpaamiseen. Näin arnikki toimii Professori Irmgard Merfort Freiburgin yliopistosta on osoittanut arnikin sisältämien aktiivisten ainesosien, seskviterpeenilaktonien, kykenevän estämään erästä keskeistä tulehdustekijää. Se vaikuttaa myös positiivisesti interleukiineihin ja TNF-alfaan, joiden määrä veressä kohoaa tulehduksen aikana. Havainnoistaan professori Merfortille myön nettiin A. Vogel –palkinto vuonna 2001. Arnikilla saadaan aikaan samankaltainen, tulehdusta hillitsevä vaikutus kuin kortisonilääkityksellä. Seskviterpeeneihin kuuluvien helenaliinin ja dihydrohelenaliinin lisäksi arnikissa on muitakin vaikuttavia aineita, joista muutama on osallisena tulehdusta estävässä reaktiossa. Monikasvoinen sairaus Polvi- ja lonkkanivelvaivojen lisäksi reumaattiset oireet voivat ilmetä monella muullakin tavoin. Paksuuntuneet sorminivelet kipeytyvät, voi esiintyä nikamakipua tai niska- ja selkäsärkyä. Nivelkierukat saattavat vaurioitua, jänteet tai nivelsiteet venähtää tai jopa katketa aiheuttaen äkillisiä mutta usein myös kroonisiksi muodostuvia vaivoja. Jännetuppi saattaa tulehtua tai jännittyneet lihakset aiheuttaa niskasärkyä. Kulumaperäiset muutokset voivat johtaa kyynärpään kipeytymiseen (nk. tenniskyynärpää) jne. Arnikki soveltuu näiden kaikkien, hyvin erityyppistenkin oireiden hoitoon. Se on varsinainen patenttilääke kaikentyyppisiin reumaattisiin kipuihin ja tulehduksiin. Sillä on se merkittävä etu, ettei käytön ole todettu aiheuttavan sivuvaikutuksia. Ainoa poikkeus ovat mykerökukkaisille allergiset. Heille mykerökukkaisiin kuuluva arnikki saattaa aiheuttaa allergisen reaktion. Rauhoitettu kasvi Aito vuoristoarnikki (Arnica montana) ei viihdy runsasravinteisilla, kalkkipitoisilla mailla. Se on kotonaan karuilla alppirinteillä ja karjamailla aina kahdentuhannen metrin korkeuteen. Siellä se kukkii kesä-heinäkuussa kookkain, kullankeltaisin kukin loistaen kilvan alppiauringon kanssa. Alempana laaksoissakin se viihtyy laihassa, hiekkapitoisessa maassa, kunhan se saa riittävästi aurinkoa. Vuoristoarnikki on rauhoitettu Sveitsissä monen muun arvostetun rohtokasvin tavoin. Liika poiminta ja huonontuneet kasvuolot ovat harventaneet lajia niin, että keruuta on nykyään jouduttu rajoittamaan. Arvostettu raaka-aine lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa Arnikkia käytetään paitsi kasvilääkkeissä myös monissa kosmeettisissa valmisteissa. Kysynnän tyydyttämiseksi on jouduttu turvautumaan muihin arnikkilajikkeisiin. Niiden rohto-ominaisuuksia ei kuitenkaan voi verrata vuoristoarnikkiin. Ei siis ihme, että aidon vuoristoarnikin kesyttämistä on yritetty pitkään ja hartaasti. Viljely-yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet poikkeuksetta. Kylvö avomaalle ei antanut tulosta, ja vielä huonommin vuoristoarnikki menestyi kasvihuoneessa. Pääteltiin, ettei se yksinkertaisesti sovellu viljeltäväksi. Huonoista kokemuksista huolimatta professori Ulrich Bomme aloitti vuoristoarnikilla viljelykokeet parikymmentä vuotta sitten baijerilaisessa maatalouden tutkimuslaitoksessa. Täällä Münchenin liepeillä sijaitsevassa Freisingissa onnistui lopulta se, minkä oli kuviteltu olevan mahdotonta. Yli kymmenvuotisen kehitystyön tuloksena professori Bommen työryhmän onnistui kehittää lajike, jolla viljeltynä oli kaikki aidon vuoristoarnikin halutut ominaisuudet: terve kasvu, runsas kukinta sekä keskimääräiset arvot ylittävät tehoainepitoisuudet. Edelleenkin vuoristoarnikin viljely on tarkkaa puuhaa, sillä se valitsee tarkoin kasvupaikkansa. A. Vogel-tuotteiden valmistaja Bioforce on ainoa, joka on onnistunut sen viljelyssä, kiitos professori Bommen tutkimustyön. Bioforcella on pitkäaikaiset viljelysopimukset, jotka turvaavat arnikinkukkien saannin luomuviljelyyn sitoutuneilta tiloilta. Tuoreet, käsin poimitut kukat työstetään Bioforcelle edelleen vuorokauden kuluessa poimimisesta arnikkigeeliksi (Atrogel). ER Lähde: A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten 1 / 2004 Atrogelillä Sveitsissä reumaindikaatio   Bioforce on saanut Sveitsissä ainoana valmistajana Atrogel-arnikkigeelilleen reumaindikaation, ts. oikeuden ilmoittaa sen käyttötarkoitukseksi reumaattiset vaivat. Sveitsissä sitä myydäänkin nimenomaan reumageelinä. Myös lihaskipuun ja mustelmiin Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että arnikkigeeli on tehokas apu myös lihaskipuun ja esimerkiksi erilaisiin urheiluvammoihin: venähdyksiin, nyrjähdyksiin ja rasituksen kipeyttämiin lihaksiin. Siitä on hyviä kokemuksia myös mustelmien ja ruhjeiden hoidossa. Geeliä kannattaa sivellä heti loukkaantumisen jälkeen iholle, ei kuitenkaan rikkoutuneille alueille. Se nopeuttaa ihonalaisten verenpurkaumien hajoamista ja kudoksen tervehtymistä.