Paaston fysiologiaa

 

Mitä elimistössä oikeastaan tapahtuu, kun sen on sopeuduttava totutusta  yltäkylläisyydesta niukkuuden talouteen?  Paaston fysiologian tutkiminen auttaa ymmärtämään myös erilaisia siihen liittyviä tuntemuksia, nk. paasto-oireita. Asiantuntijana elintarviketieteiden maisteri Päivi Söderholm, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston farmasian laitoksen farmakognosian osastolla. Tuntemusten taustalla on elimistön sopeutuminen alempaan energiatasoon. Mehupaastossa päivittäinen energiansaanti, 800–1700 kJ eli 190–400 kcal, jää huomattavasti alle tarpeen. Kun ravintoa ei saada ulkopuolelta riittävästi, elimistö siirtyy omien varastojensa purkuun turvatakseen tärkeiden elinten toiminnan. Miksi heikottaa eikä lanttu aina leikkaa — Nopeiden energialähteiden huvettua paastoajan olo voi tuntua voimattomalta. Varsinkin nopeita liikkeitä on lähes mahdotonta suorittaa, sillä niiden vaatimat energialähteet ovat vähissä. Rasvan polttamisesta saadun energian turvin voidaan suorittaa hitaampia liikkeitä, ja joskus olo voikin tästä johtuen olla kuin hidastetussa elokuvassa. Päivi Söderholm korostaa, että elimistö pyrkii turvaamaan aivojen toiminnan paastonkin aikana. Silti niiden energian lähteenä olevan glukoosin vähyys ja sen osittainen korvaaminen ketoneilla sekä yleinen energian niukkuus voi saada aikaan tunteen, ettei lanttu oikein leikkaa.  — Tästä ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä normaali vireystila palautuu taas energiatason noustua, Päivi Söderholm huomauttaa. Miksi paastotessa palelee Moni kertoo palelevansa paaston aikana. Mistä tämä johtuu? — Syödessämme yli oman energiantarpeen osa ylimääräisestä energiasta käytetään lämmön tuottamiseen. Paastotessa ei näitä ylimääräisiä energialatauksia ole, joten olo voi tuntua hieman viluiselta. Myös liikunnan lopettaminen lisää palelemista. Siksi Päivi Söderholm kehottaa lähtemään kävelylle paastonkin aikana.  — Kävely on muutenkin parhaita liikuntamuotoja. Se ylläpitää perusaineenvaihduntaa ja tuottaa sopivasti lämpöä. Lisäksi se tehostaa hapenottoa, jota tarvitaan rasvojen palamisessa.  Kuihtuvatko lihakset Usein kuulee varoitettavan, että paasto kuihduttaa lihaksia. Miten on, pienentääkö paasto vaivalla bodattua hauista? Päivi Söderholmin mukaan paastotessa tapahtuva veren insuliinipitoisuuden lasku saa aikaan proteiinisynteesin vaihtumisen proteiinin hajoittamiseksi lihaskudoksessa.  — Elimistön ryhtyessä käyttämään energiaksi aminohappoja se valitsee kuitenkin tähän tarkoitukseen ”vähemmän tarpeelliset” aminohapot ja säästää elintärkeät kudokset. Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa lihaskudoksen kokonaismäärän pienenemistä, koska uutta lihaskudostakaan ei raaka-aineen, välttämättömien aminohappojen puuttuessa muodostu. — Elimistön proteiineista keskimäärin neljä kiloa voidaan käyttää energiaksi, mutta on vaikea sanoa, missä järjestyksessä kunkin elimistö lihaskudostaan pilkkoo. Valintaan saattaa vaikuttaa myös lihasten mahdollinen stimuloiminen eli voimaharjoittelu paaston aikana. Esimerkiksi jotkut kehonrakentajat  paastoavat silloin tällöin ilman että treenatut lihakset kuihtuisivat. — Se että ihminen ”kutistuu” paastotessa, johtuu alkuvaiheessa energiantuottoon käytetyn glykogeenin sekä toissijaisen lihaskudoksen ja niiden mukana poistuvan veden menetyksestä. Paaston edetessä myös rasvakerros ohentuu. Puhdistaako paasto Perusaineenvaihdunta laskee paastotessa, koska osa aineenvaihdunnallisesti aktiivista kudosta eli proteiinia menetetään. On tärkeää, että erittävien elinten  — ihon, munuaisten, suoliston ja hengitysteiden — toimintaa edistetään paaston aikana. Siksi kohtuullinen liikunta, saunominen, ihon kuivaharjaus ja suihkuttelu ovat suositeltavia paaston aikana. — Erään teorian mukaan elimistön puhdistuminen vauhdittuu paaston aikana, koska energiaa ei kulu ruoansulatukseen. On myös mahdollista, et-tä normaalien eritteiden lisäksi esimerkiksi rasvakudokseen varastoituneet ympäristömyrkyt tms. lähtevät liikkeelle, kun elimistö ryhtyy käyttämään rasvakudosta energiaksi. Tällaisesta ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, Päivi Söderholm toteaa. Jos kuitenkin näin olisi ja haluaa suojata elimistöään liikkeelle lähtevien aineiden mahdollisesti aiheuttamilta  soluvaurioilta, kannattaa nauttia antioksidanttipitoisia paastomehuja. Tällainen on esim. beetakaroteenia sisältävä porkkanamehu. ER

 

Näin elimistö purkaa varastojaan paastossa 1. päivä: Glukoosia Ensimmäisenä paastopäivänä maksaan ja lihaksiin kertynyt glukoosi (glykogeeni) on tärkein ja nopein energialähde. Glykogeenivarastot on ammennettu tyhjiin noin 12 tunnissa. Ketonien tuottaminen rasvahapoista käynnistyy, joskin niiden merkitys energian lähteenä on vielä vähäinen. 2.–3. päivät: Proteiineja Elimistö ryhtyy hajoittamaan proteiineja glukoosin tuottamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään glutamiini- ja alaniini -nimisiä aminohappoja, joita pilkotaan mm. maksassa ja munuaisissa. Proteiinien mukana kehosta poistuu vettä, joten painonpudotus voi olla huomattavaa tässä vaiheessa. Ketoottinen tila voimistuu suojaamaan elimistöä liialliselta proteiinien pilkkomiselta. 4.–5. päivät: Rasvahappoja Rasvakudoksen käyttäminen energiaksi alkaa todenteolla. Vapaiden rasvahappojen pitoisuus veressä kasvaa, jolloin maksa ja lihakset alkavat hapettaa niitä energiakseen. Rasvavarastojen suoma energia riittäisi kymmeniksi päiviksi. 5.–6. päivät: Ketoneja Paaston jatkuessa rasvahappojen hapettaminen energiaksi muuttuu. Rasvahapoista yhä useampi jää vain osittain hapettuneeksi, jolloin tuloksena on ketoneja. Paaston 5.–6. päivän tienoilla ketoneista tulee elimistön tärkein energianlähde. Toisin kuin rasvahapot, ketonit ovat vesiliukoisia ja pääsevät aivoihin ns. veri-aivoesteen ohitse. Ketonit kattavat osan aivojen energiantarpeesta, mutteivät korvaa kokonaan glukoosia. Jos paasto jatkuisi useita viikkoja (mitä ei suositella terveyspaastoissa), lihakset palaavat rasvahappojen käyttöön, jotta maksan tuottamia ketoneja säästyisi aivoille.