Nyt Uma puhuu Brysselissä
nuorten, vammaisten ja eläinten puolesta
|
Koko kansan Uma, toimittaja ja kirjailija Ulla-Maija Aaltonen ei luovuta. Krooninen sairaus, iästä (62) puhumattakaan ei painanut, kun kutsu kävi Europarlamenttiin.
Jo hänen ansioluettelonsa läpikahlaaminen hengästyttää. Vihdissä yhdeksänlapsisen maalaisperheen kuudentena kasvaneena, pienestä pitäen työhön kuin työhön tarttumaan tottuneena Uma ei ole pelännyt haasteita. Hän lähti aupairiksi USA:han, suoritti BA-tutkinnon Arizonan yliopistossa ja sittemmin laudaturit lehdistö- ja tiedotusopissa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa Tampereen yliopistossa. Uma tuli koko kansan tietoisuuteen radio- ja TV-ohjelmillaan sekä monien aikakauslehtien, mm. Annan ja Hevoshullun, palstoilta. Vuodesta 1969 hän on ollut vapaa toimittaja ja kirjailija. Häneltä on ilmestynyt 42 kirjaa. Niistä tunnetuin lienee Murkkuseksi, jonka latviankielistäkin painosta on myyty yli 50 000 kappaletta! Monet1980-luvulla murkkuikäänsä eläneet sanovatkin olevansa Uman kasvattamia.
Omassa elementissään luonnon keskellä... - Kaupungissa maaperä on "kovaa" ja ilma "rumaa". Täällä on hyvä hengittää, hän perustelee maaseudulla viihtymistään. Keskellä pihaa on Uman ensimmäisen, kaikkien hevosharrastajien tunteman hevosen, Mistyn, muistomerkki. Kavionmuotoisesta kummusta kiipeää elämänlankoja muodostamaan hevosenhahmon, jota Uma yrittää kuikuilla lentokoneesta kiitäessään Turun tien yläpuolella.
...ja Brysselin vilinässä Poliittiset kuviot ovat hänelle tuttuja, olihan hän mm. presindentin valitsijanainen vuonna 1994 sekä vetämässä Elisabeth Rehnin presidentinvaalikampanjaa. Hän on edelleenkin puheenjohtajana Ensimmäinen nainen ry:ssä, jota hän oli perustamassa vuonna 1993. Brysselissä, kielten sekamelskassa, Uma ui kuin kala vedessä. Hän puhuu englantia lähes äidinkielen veroisesti, ja ranskakin alkaa sujua. Ilman ranskan hyvää taitoa Brysselissä on hieman orpoa, ja Uma kertookin parhaillaan hiovansa vanhoja taitojaan kursseilla. Kielitaitoisena ei tarvitse istua tuppisuuna. Tosin sitä mahdollisuutta ei Uman kohdalla muutenkaan ole. Rohkeus tarttua arkoihinkin asioihin on hänen tavaramerkkinsä. - Otan reippaasti kantaa ja nautin siitä. Työni on toki haastavaa mutta valtavan kiinnostavaa!
Valiokunnissa vaikutetaan Tällaisia kanavia ovat ennen muuta erilaiset valiokunnat. Uma peri Heidi Hautalan paikan ainoana suomalaisena Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnassa. - Siellä käsitellään mm. Naiset ja urheilu -direktiiviä, jossa yritetään turvata tyttöjen oikeus liikuntaan teini-iän jälkeenkin, liikuntaa aktiivisesti koko ikänsä harrastanut Uma päivittelee. Myös direktiivi Naiset ja tietoyhteiskunta sai Uman sormet syhyämään. Yhdessä Astrid Thorsin kanssa hän istuu Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnassa. Vetoomusvaliokunnassa hän pääsee lähelle ruohonjuuria kansalaisten tuodessa sinne aivan tavalliseen arkeen liittyviä kiistoja. Hän on myös Perhe ja lapsuus -työryhmässä. - Taas murkkuseksiasiaa, Uma naurahtaa. Nuorten seksuaalivalistus on varsinkin katolisissa maissa edelleen hämmästyttävän ajankohtainen asia. Animal Wellfare- ja Disability -ryhmissä hän pääsee puhumaan itselleen erityisen läheisistä asioista, eläinsuojelusta ja vammaisten aseman parantamisesta.
Jaksamisesta MS-diagnoosin kanssa Eikä olekaan, Uma myöntää. - Onneksi meille ei näköjään anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksamme kantaa. Minulla on tapana toimittajan kokemuksella vitsailla, että MS on free lance sairaus. Siinä on joskus huonompia, joskus parempia kausia, joiden mukaan voi sitten tekemisiään jaksottaa. - Minulla on aina ollut töitä ja tekemistä enkä ole joutanut itseäni vahtimaan. Todennäköisesti MS olisi diagnosoitu jo aikaisemminkin, jos olisin asiaan kiinnittänyt huomiota. Viime vuonna hän viimein sai uutta lääkettä, beeta interferonia, joka on sopinut hänelle erittäin hyvin. Sitä paitsi hän kertoo jo aikaa sitten päättäneensä suunnata luovuutensa sairauden sopeuttamiseen elämäntaidoksi. Käytännöllisimmillään se on vaikkapa sitä, että Brysselin pitkiä käytäviä harppoessaan hän on piilottanut pitkien housujen alle polvisuojat polviniveliä tukemaan ja askelta vauhdittamaan, tai että tänäkin kesäisenä päivänä sääriä peittää neljä - kyllä, neljä paria - villasukkia. - Se on tämä nk. sukkailmiö, hän selittää eriparista sukkaeleganssia vilauttaessaan (koirat olivat taas piilottaneet sukkia). - Tässä taudissa sääret palelevat ja ovat tunnottomat. Sukat antavat tukea ja toimivat "ihona". Huonompina aikoina käytän reilusti keppiä. Mutta eivät asiat kovin huonosti ole. Brysselissä MEPeille terveystarkastusta pitänyt lääkäri huudahti Uman sydäntä tutkiessaan Comme une jeune fille!, kuin nuorella tytöllä!
Intiaanivaistoista pärjäämistä sairauden tullen - Olen aina ollut työnarkomaani. Kun elämäni alkoi olla pelkkää työntekoa, ostin ensimmäisen hevoseni henkeni pitimiksi. Näin sain itselleni ostetuksi myös aikaa. Kaikki se aika, mikä kului hevosen kanssa oli pois töistä - ja terapiaa minulle itselleni. Ratsastus ja työ eläinten parissa ylläpitää fyysistä ja henkistä kuntoa. Eläimet ovat loistavia terapeutteja, ja Uman pihapiiri eläimineen onkin vuosikausia ollut korvauksetta avoimena päiväkotilapsile, luokkaretkeläisille sekä myös laitoksissa vanhuuttaan viettäville ihmisille. Pihapiirissä on yksi eläinjulkkiskin, miinakoira Amanda, joka viettää eläkepäiviään Sarajevossa tekemänsä työrupeaman päätteeksi. Uma oli aikoinaan organisoimassa Suomen Kennelliiton kanssa keräystä Amandan seuraajan hankkimiseksi.
Vuohenmaitoa ja vihanneksia Umalla on yksinkertainen painonhallintametodi hyötyliikunnan lisäksi: Nautin hyvästä ruoasta, mutta en mässäile. Hän ei syö lihaa, mutta kylläkin kuttujensa lypsämää maitoa ja siitä valmistettua juustoa. Myös juustonvalmistuksessa ylijäävän heran hän hyödyntää. Tuore hera sopii leivontaan ja on hyvää sellaisenaankin, mutta sekoittamalla siihen esimerkiksi Gefilus-marjaseosta saa todella herkullisen juoman, Uma neuvoo. - Jalostan maitoa ruokkimalla vuohiani luonnonmukaisesti ja syöttämälle niille mm. nokkosta ja talvella kuivattuja lehtikerppuja. Vihannekset ovat Uman ruokavalion runko, kukkakaali ehdoton suosikki. - Viljoista vehnä ei jostakin syystä minulle oikein sovi. Mutta ruista olla pitää! Otan mukaani ruisleipää Brysseliinkin.
Hyväkin voi saada palkkansa - Monilla nuorilla pahin ongelma on PA - ei kuitenkaan rahattomuus, vaan Puuttuva Aikuinen, hän perustelee osallistumistaan kuntien ja seurakuntien vapaaehtoiseen nuorisotyöhön. Oma lukunsa ovat hänen hankkeensa yhteiskunnan kiitosta vaille jääneiden eläinten arvostuksen nostamiseksi. Nyt sotiemme sankarihevoset ovat saaneet oman kirjansa (Kiitos Suomen hevoselle, 1991) ja patsaan Seinäjoelle, ja sotakoirillakin on nyt oma patsas Mikkelissä. - Päiviteltäessä MEPpien suuria tuloja olen heittänyt ajatuksen, että saan nyt taannehtivasti korvausta vuosien palkattomasta vapaaehtoistyöstä. Eikö vaan olekin oikein, ettei ainoastaan paha saa palkkansa! Katso myös www.uma-aaltonen.net
Teksti Elisa Rosenberg
|
