Kivulla on monet kasvot
 

Aistimme kivun eri tavoin, mutta silti kenenkään ei pitäisi sietää jatkuvaa kipua. Onneksi useimmille meistä kipu on ohimenevä riesa. Päätä tai hammasta särkee, vatsa on kipeä, ihoa polttelee, nivelet kolottavat ­ mutteivät loputtomasti. Kovakin kipu on helpompi kestää, kun tietää sen kohta hellittävän. Akuutti kipu on elimistön tapa kertoa, että jotakin on vialla. Kun kivun aiheuttaja, kipeä hammas, tulehdus tai jännityspäänsärkyä aiheuttavat epäergonomiset työolot hoidetaan kuntoon, kipukin häviää. Krooninen, pitkäaikainen kipu on ongelmallisempi tapaus. Kipua pidetään kroonisena, kun se on enemmän tai vähemän taukoamatta läsnä tai kun se uusiutuu toistuvasti. Kivun taustalla voivat olla esimerkiksi selkävaivat, migreeni tai kasvain. Kipuaistimus on yksilöllinen Tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että geeniperimämme määrää pitkälti tapamme aistia kipua. Toki myös omalla asenteellamme sekä ympäristötekijöillä on vaikutusta siihen, että aistimme samanasteisen kivun joko harmittomana, huolestuttavana, epämiellyttävänä, voimakkaana tai peräti sietämättömänä. Myös kulloinenkin mieliala ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kivun kokemiseen. Pelon tiedetään vahvistavan kipuaistimusta, kun taas ajatusten tietoinen poisohjaaminen auttaa paremmin sietämään sitä. Jos kivuilla tai säryillä on taipumus toistua päivittäin, niihin saattaa tottua, eivätkä ne enää tunnu yhtä pahoilta. Aina ei tuttuunkaan kipuun totu. Näin on esimerkiksi tunteja kestävän, kovan hammas- tai päänsäryn laita. Joskus kipukynnys saattaa madaltua. Syynä saattaa olla kudosvaurio. Näin voi käydä esimerkiksi ihon altistuttua voimakkaalle UV-säteilylle, palamiselle tai pakkaselle. Kova kipu häiritsee elintoimintoja Voimakas, pitkään jatkuva kipu häiritsee elintoimintoja. Niinpä esimerkiksi leikkauksen jälkeistä kipua pitäisi monien asiantuntijoiden mielestä lievittää nykyistä tehokkaammin. Kova kipu häiritsee elimistön luonnollista paranemista ja hidastaa siten merkittävästi leikkauksesta toipumista. Kipu saattaa jopa altistaa leikkauksen jälkeisille komplikaatioille. Kun kipu ei hellitäkään Sadat tuhannet ihmiset kärsivät meilläkin kroonisesta kivusta. Pahimmillaan se pitää ihmistä jatkuvasti otteessaan. Kivulla on moninaisia vaikutuksia koko elimistöön. Sillä on myös henkinen ulottuvuus, joka voi olla yhtä invalidisoiva kuin fyysinenkin kipu. Tästä syystä kivun kroonistumista pyritään nykyään kaikin keinoin ehkäisemään. Jatkuvan kivun kanssa sinnittely voi tuntua sankarilliselta, mutta kovin järkevää se ei ole. Pitkäaikaiseen tai toistuvaan särkyyn olisi pyrittävä löytämään apu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On viitteitä myös siitä, että krooninen kipu voi johtaa nk. kipumuistin kehittymiseen. Tällöin kipua koetaan senkin jälkeen, kun sen varsinainen aiheuttaja on poistunut. Keinojen koko arsenaali käyttöön Hitaasti mutta varmasti on alettu ymmärtää, että tehokas, toimiva kivunlievitys vaatii laajan keinovalikoiman. Pelkät synteettiset kipulääkkeet eivät riitä. Ne ovat nopeatehoisia, mutta jatkuvasti käytettyinä niillä on monenlaisia sivuvaikutuksia mm. maha-suolikanavaan sekä mielialaan. Yhä useammat kipuspesialistit suosittelevat fytoterapeuttisia kasvivalmisteita varsinkin kroonisiin kiputiloihin. Vaikka ne eivät tehoakaan yhtä nopeasti kuin synteettiset täsmälääkkeet, niillä on varsinaisia kipulääkkeitä vähemmän haittavaikutuksia. Lisäksi kasvivalmisteille on ominaista hyvin laaja-alainen vaikutustapa. Kivunlievityksen ohella niiden on voitu todeta lievittäneen ja jopa parantaneen myös taustalla olevaa sairautta. Muita kivunlievityksessä varteenotettavia keinoja ovat akupunktio, rentoutumisharjoitukset, erilaiset manipulaatiohoidot kuten hieronta, vyöhyke-, aroma- ja Rosen-terapia sekä erilaiset psykologiset lyhytterapiat. ER