Perinteinen kreetalainen ruokavalio, osa 2
 

Teksti M. Rajala, kuvat Merja Tuominen-Gialitaki Lehtemme viime numerossa alettiin esitellä perinteistä kreetalaista ruokavaliota, jota kiitetään jopa Euroopan ellei suorastaan koko maailman terveellisimmäksi. Tällä kertaa käsitellään kreetalaisen ruokavalion periaatteita tarkastelemalla sitä tuttuna ruokakolmiona alhaalta ylöspäin. Asiantuntijana on Merja Tuominen-Gialitaki, joka valmistelee väitöskirjaa perinteisestä kreetalaisesta ravinnosta ja on toimii monin tavoin tämän ravintokulttuurin tunnetuksi tekemiseksi Suomessa. Perinteisen kreetalaisen ruokavaliokolmion perusta ja paksuin palkki on täysjyvävilja. Se voi olla vehnää, ohraa, kauraa, ruista tai täysjyväriisiä. Täysjyvävilja syödään leipänä tai risoton tyyppisinä kasvisruokina. Esimerkiksi Tampereella toimivan kreetalaisen ravintola Knossoksen ruokalistalla on sipuli-ohratto-niminen ruokalaji. Täysjyväviljaa, yleensä murskattua vehnää, on myös vihannesten täytteinä esimerkiksi tomaateissa tai viininlehtikääryleissä. Rasvana kylmäpuristettu oliiviöljy Seuraavana palkkina perustan yläpuolella on hyvä kylmäpuristettu oliiviöljy, jota käytetään kaikkeen ruoanlaittoon leivonnasta keittoihin ja salaateista friteeraukseen. Maitorasvaa ruokavaliossa saadaan vain vuohen- ja lampaanmaitovalmisteista ja melko vähän niistäkin. Vihannekset: ainakin 450 grammaa päivässä Seuraava ja hyvin paksu palkki ovat vihannekset, erityisesti vihreät. Perinteisen kreetalaisen ruokavalion mukaan elettäessä syödään paljon, vähintään noin 450 grammaa päivässä, erilaisia kasviksia. Kasvivalikoimaan kuuluu mm. erilaisia kaaleja, pinaattia, rucolaa, herneitä ja papuja. Tähän ryhmään kuuluvat myös yleisesti käytetyt kurkut, tomaatit, munakoisot, artisokat, kesäkurpitsat, paprikat, parsat ja mitä erilaisimmat sipulit, etenkin valkosipuli. Palkovihanneksia syödään sadonkorjuuaikana tuoreina, muulloin kuivattuina. Herneiden versoja syödään salaateissa ja muutenkin tuorevihanneksena. Vihannespalkkiin voidaan sijoittaa myös pähkinät ja siemenet, etenkin manteli ja saksanpähkinä sekä seesamin- ja auringonkukansiemenet. Perunaa syödään melko vähän, ehkä vain noin 1/8 suomalaisten keskimääräisestä käyttömäärästä. Suomalaistetussa Kreeta-ruokavaliossa voidaan käyttää lanttua ja naurista, joita Kreetalla ei ole, sekä runsaasti kaaleja. Villivihanneksia Tärkeä osuus on villivihanneksilla, joita Kreetalla syödään paljon. Siellä ne ovat mm. villipurjoa, kaurajuuren versoja ja vihannesportulakkaa. Suomessa villivihanneksina voi käyttää esimerkiksi nokkosta, voikukan lehtiä, horsmanversoja, vuohenputkea, savikkaa ja valvattia. Villivihannesten käyttö vaatii oman opettelunsa. Hyviä opettajia ovat mm. professori Toivo Rautavaaran kirjat. Hedelmiä paljon pääasiassa välipaloina Hedelmien osuus kreetalaisessa ruokavaliossa on suuri. Niitä syödään suuria määriä päivittäin, yleensä välipaloina. Suosittuja ovat erilaiset melonit, rypäleet, omenat, päärynät, sitrushedelmät, aprikoosit, luumut, kirsikat ja muut kivihedelmät sekä mansikat. Suomessa voidaan hedelmien lisäksi syödä paljon kotimaisia marjoja. Viiniä ja viinietikkaa Pieni osa ruokapyramidissa on viinillä ja viinietikalla. Viinietikkaa käytetään salaattikastikkeissa. Viiniä juodaan lasillinen kaikilla aterioilla. Meillä viinilasillisen voi halutessaan korvata luomulaatuisella punaisella rypälemehulla, jossa on samoja terveyttä hyödyttäviä aineita kuin punaviinissä. Sitruunamehua käytetään ruokaan usein viinietikan ohella. Näistä ruoka saa tyypillisen hapahkon makunsa. Yrttejä ja merisuolaa Miltei kaikki ruoka maustetaan yrteillä. Erityisen suosittuja ovat piparminttu, tilli, fenkoli, persilja, laakerinlehti, rosmariini, oregano, kynteli ja basilika. Suolana käytetään vain (väriltään melko harmaata) merisuolaa, joka on Kreetan oma tuote. Kala ja "valkoinen" liha Seuraavana ruokapyramidissa on kala ja ns. valkoinen liha, jolla tässä tarkoitetaan porsasta, kanaa ja muuta linnunlihaa sekä kania. Kalaa kreetalainen syö yhteensä noin 250 grammaa viikossa kolmelle tai neljälle aterialle jaettuna. Muita tämän ryhmän lihoja syödään kalaakin vähemmän eli noin 150 grammaa viikossa kahdella tai kolmella aterialla. Käytännössä yhdellä aterialla syötävä lihapala on siis noin tulitikkulaatikon kokoinen. Valkoiset jauhot: käyttö harvinaista Seuraava ruokapyramidin palkki koostuu puhdistetuista eli valkoisista, ns. raffinoiduista viljoista. Niiden osuus on hyvin pieni, sillä käyttö on harvinaista niin leivissä kuin leivonnaisissakin. Maito: vain hapa-tettuja vuohen- ja lampaanmaitotuotteita Tavallista lehmänmaitoa ei käytetä lainkaan, ei myöskään kermoja eikä muitakaan lehmänmaitovalmisteita. Rahkan tyyppisiä, kevyesti hapatettuja vuohen- ja lampaanmaitotuorejuustoja käytetään yleisesti, ei tosin suuria määriä kerrallaan. Kovempiakin, ns. keltaisia juustoja syödään, mutta enemmänkin mausteen tavoin eli esimerkiksi raasteena kuumien kasvisten päälle ripoteltuna. Vuohenmaitojugurttia syödään keskimäärin noin yksi desilitra päivässä joko sellaisenaan tai hedelmien kanssa. Joskus se makeutetaan hunajalla. Vuohenmaitofetaa syödään viinirypäleiden kanssa. Kreetalainen feta ei muuten ole lainkaan niin suolaista kuin se suolaveteen säilötty feta, johon täällä olemme tutustuneet. Meillä myytävää fetaa olisikin hyvä liottaa kylmässä vedessä tai ainakin huuhdella suolan vähentämiseksi. Melkein jäähyväiset sokerille Siirryttäessä ruokapyramidissa ylöspäin tullaan sokeriin. Makeita, sokeria sisältäviä ruokia syödään äärimmäisen vähän eli korkeintaan yksi tai kaksi kertaa viikossa. Sokerinen makea herkku voi olla hunajaa sellaisenaan tai jugurttiin sekoitettuna. Se voi myös olla pieni, vähätaikinainen leivonnainen, esimerkiksi filotaikinasta tehty noin 5 x 5 senttimetrin kokoinen pähkinällä, mantelilla, rahkalla tms. täytetty leivos. Makea pala voi olla myös hedelmä, jolle ripautetaan hiukan pölysokeria ja kanelia. Jälkiruokia vain suurissa juhlatilaisuuksissa Jälkiruokia ei tavallisesti syödä. Ne kuuluvat vain suurimpiin juhliin. Edes sunnuntaiaterioita ei päätetä jälkiruoilla. Sunnuntai-iltapäivällä noin kello 17 aikoihin siestalta herättyä saatetaan juoda pieni kupillinen vahvaa kreikkalaista kahvia ja syödä pieni pähkinäleivos. Punainen eli naudan, vuohen ja lampaan liha Ylimpänä ruokakolmion huipulla on naudan, vuohen ja lampaan liha, joista jotakuta syödään vain noin kerran kuukaudessa. Määrä on pieni, sillä eläimiä ei teurasteta kuin suurimpiin juhliin. Kreetalaisten mielestä eläimistä on paljon enemmän hyötyä elävinä maidontuottajina kuin kuolleina pihveinä. Lihaa on aina totuttu syömään säästeliäästi. Suurjuhlissa saatetaan muuten myös syödä jälkiruokaa Paastot ja liikunta Kreetalaista jo muutoinkin kasvisvoittoista ruokavaliota keventävät entisestään ortodoksiseen uskontoon kuuluvat paastot. Niiden aikana ruokavaliosta poistetaan eläinkunnan tuotteita. Vielä on hyvä muistaa, että kreetalaisen perinneruokavalion noudattamisen kulta-aikoina kreetalaiset kävelivät paljon. Kävelyn lisääminen ja eläintuotteiden poistaminen aterioista aika ajoin kokonaan onnistuvat varmaan meilläkin. M. Rajala Vuonna 1960 aloitettiin ns. seitsemän maan yhteistutkimus, jota jatketaan edelleen. Suomesta tähän kuului ns. Pohjois-Karjala-projekti. Tutkimusryhmässä oli n. 700 kreetalaista miespuolista maaseudun asukasta. Pitkäaikaisseurannassa osoitettiin kreetalaisessa ryhmässä olleen kehittyneiden maiden tutkimusryhmistä vähiten sydänkohtauksia ja syöpäsairauksia. Kreetalainen ryhmä on ollut myös pitkäikäisin. Vuonna 1991, jolloin oli kulunut 31 vuotta tutkimuksen aloittamisesta, Kreetan tutkittavien ryhmästä oli elossa noin puolet, suomalaisista ei yksikään. Lue lisää oliviöljystä: »» klikkaa