Kasvilääkintää käsittelevä artikkelisarja, osa 13:
Rohdosvalmisteen laatu lähtee siemenestä
 

Vielä muutamia vuosia sitten ei mäkikuisman viljelystä juuri edes keskusteltu. Mäkikuismavalmisteiden kysyntä lisääntyi kuitenkin nopeasti, kun niitä alettiin käyttää masennuksen hoitoon. Yhtäkkiä Ranskassa, Italiassa ja ennen kaikkea Saksassa oli satoja hehtaareja mäkikuismaviljelmiä siitäkin huolimatta, että tämän herkän kasvin viljely ei ole helppoa. Bioforcen päätettyä aloittaa Hypericum perforatumin eli mäkikuisman viljelyn, aloitettiin laadukkaan siemenaineksen etsintä. Bioforcella tiedettiin, että vain valvotulla luomuomaviljelyllä voidaan varmistaa huippulaatuisen kasvilääkkeen tuotanto. Ikiajoista lähtien mäkikuismaa on kasvanut Euroopassa ja Aasiassa. 1800-luvulla se kulkeutui eurooppalaisten siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikan koillisosiin. Luonnosta löytyy lukuisia mäkikuismalajeja. Kasvi viihtyy kuivilla pelloilla, niityillä, ahomailla, valoisissa metsissä ja ratapenkereillä. Suora- ja kovavartinen kasvi saavuttaa 30-100 senttimetrin korkeuden. Lehdet ovat pitkänomaiset, pienikokoiset ja ovaalinmuotoiset. Niissä on pieniä paljain silmin havaittavia pisteitä, eräänlaisia öljyrauhasia. Loppukesästä kukkavarsia alkavat koristaa kasville tyypilliset auringonkeltaiset kukat. Villeinä kasvavien lajikkeiden laatu vaihtelee suuresti mitä tulee kasvin sisältämiin aineisiin, kasvuun, epäpuhtauksiin, lajille tyypillisiin sairauksiin jne. Tästä syystä on lääketeollisuuden tarpeisiin alettu viljellä mäkikuismaa, varsinkin, kun luonnosta kerätty sato ei millään riittäisi tyydyttämään kysyntää. Vaikka Euroopan viljelyalueet ovat viime vuosina lisääntyneet moninkertaisiksi, tulee pääosa teollisuuden tarvitsemista kasveista Venäjältä, Ukrainasta, Unkarista, Jugoslaviasta ja Romaniasta. Vientiin tarkoitettu mäkikuisma on kuivattava noin 50 asteen lämmössä heti korjuun jälkeen. Vaikea viljeltävä ­ kasvitaudit ongelmana Ongelmana ovat myös kasvitaudit. Tavanomaisessa viljelyssä taudit voidaan torjua kemiallisesti, mutta luonnonmukaisessa viljelyssä näin ei voi tehdä. Taimikasvatuskaan ei ole helppoa, sillä taimet ovat hyvin arkoja. Suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut se, että kasvi saattaa kuolla ensimmäisen tai toisen sadonkorjuun jälkeen. Yleensä tällöin tuhoutuu koko viljelmä. Tätä ilmiötä ei voi mitenkään ennakoida. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan ilmiön aiheuttaja on maasieni nimeltään Colletrichum gloesporioides. Laajoja tutkimushankkeita Koska Bioforcen (Vogel-tuotteiden valmistaja) periaatteena on tuoda markkinoille tuoreista ja luonnonmukaisesti viljellyistä kasveista valmistettuja kasvilääkkeitä, ei kuivatun kasviraaka-aineen käyttäminen tullut kyseeseen. Kysynnän kasvaessa ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä itse viljelemään mäkikuismaa. Niinpä alettiin etsiä parhaita, tuottoisimpia ja kestävimpiä lajikkeita. Lajikkeen tuli olla: Mahdollisimman vastustuskykyinen yleisimpiä mäkikuismaa vaivaavia tauteja vastaan Sisältää mahdollisimman laaja kirjo mäkikuismalle tyypillisiä ainesosia (koska vieläkään ei tiedetä täysin varmasti, mikä aine saa aikaan antidepressiivisen vaikutuksen) Varhain kukkiva, jotta sveitsiläiset sopimusviljelijät, joidet tilat ovat ylhäällä Alpeilla, ehtivät saada hyvän sadon Runsaasti kukkiva Mahdollisimman helposti korjattava. Mäkikuismasatoa korjataan Vogel-viljelmillä kesäkuun lopusta elokuuhun. Kasvin latvaosasta leikataan käsin noin 15 cm:n pituinen osa kukintoineen ja laitetaan varovasti kuljetuslaatikkoon. Tuoreiden kasvien jatkojalostus alkaa välittömästi aivan lähellä sijaitsevassa tuotantolaitoksessa.