Kasvilääkintää käsittelevä artikkelisarja, osa 7
Tuorekasviuutteet parhaita Alfred Vogel havaitsi potilaita hoitaessaan tuoreista kasveista valmistettujen lääkkeiden vaikuttavan syvemmin ja laajemmin kuin kuivatuista valmistettujen. Tämä vuosikymmenten mittaan varmuudeksi syventynyt havainto on nykyaikaisin analyysi- ja mittausmenetelmin todistettavissa.
Miksi tuoreita eikä kuivattuja kasveja?
Kuivattu rohdosraaka-aine voi jo alunperin olla tuoretta monin tavoin heikompaa (mahdollinen kaasutus, lannoitus, torjunta-aineet jne.). Kuivauksessa voi lisäksi kadota kasvin tehoon vaikuttavia aineita. Esimerkiksi eteeriset öljyt haihtuvat herkästi. Aineet voivat muuttua tai muodostaa uusia kemiallisia yhdisteitä. Alla oleva punahatun (Echinacea purpurea) ja orapihlajan (Crataegus oxyacantha) vertailu kertoo tuorekasviuutteessa olevan enemmän aineita kuin kuivatusta rohdoksesta valmistetussa uutteessa. Tutkimuksessa on käytetty saman satoerän kasviainesta.Echinaceavertailusta selviää, että alkyyliamidien - jotka todennäköisesti osallistuvat immuunijärjestelmän stimulointiin - määrä on tuorekasviekstrakteissa melkein kaksinkertainen kuivatuista valmistettuihin verrattuna. (Samansuuntaisia tuloksia on saatu monista muista kasveista tehdyissä tutkimuksissa).
Kun samasta pensaasta samaan aikaan poimituista orapihlajanmarjoista (sama annos) tehdään kaksi uutetta, toinen tuoreista ja toinen kuivatuista marjoista, havaitaan, että vaikutukseen osallistuvien prosyanidien ja fenolien määrät ovat tuorekasviuuteessa vain hiukan kuivakasviuutetta korkeammat. Ainesosien säilyvyys eli stabiliteetti t on tuorekasviuutteessa olennaisesti parempi.
Verrattaessa samanaikaisesti samasta pensaasta kerätyistä tuoreista, pakastetuista ja kuivatuista marjoista tehtyjä uutteita, havaitaan tuorekasviuutteen prosyanidien määrän olevan saman vielä 23 kuukauden kuluttua. Toisin käy pakastetusta ja kuivatusta rohdoksesta valmistettujen uutteiden prosyanidien: 23 kuukauden kuluttua pitoisuus on alle 60% alkuperäisestä.
Miksi kokonaisuute?
Alfred Vogel halusi aina lääkkeeseen kasvin “täydellisenä” eli kaikkien aineiden kokonaisuuden (tietenkin lukuunottamatta kasveja, joista jokin myrkyllinen ainesosa on poistettava). Hän oli varma, että kaikilla aineilla on merkityksensä, ei vain yhdellä tai muutamalla. Se, ettei kaikkien vaikutusta vielä osata määritellä, johtuu vain siitä, ettei sitä vielä tiedetä.Bioforce on tätä näkemystä noudattaen pyrkinyt aina “pelastamaan” kasvista mahdollisimman laajan ainespektrin uutteisiinsa. Tuntemattomat ainesosat voivat saada yhdessä jo tunnettujen kanssa aikaan kasvilääkkeen tehon. Bioforcen uutteita kutsutaan tämän vuoksi kokonaisuutteiksi. Hoitokokemukset todistavat kokonaisuutteiden erityisistä eduista, ei niinkään suurempaan tehoon, vaan parempaan siedettävyyteen ja imeytyvyyteen liittyvistä.
Lähde: A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten.
Suom. M. Rajala
Tutkimustulos: tehoaineiden määrä ei ratkaise Bioforcen tutkimusosasto on selvittänyt lääkeaineen vaikutukseen liittyviä ilmiöitä mm. kultapiiskulla. Kultapiisku (Solidago virgaurea) tunnetaan rakkokatarriin, rakon heikkouteen ja munuaisvaivoihin tehoavana rohtokasvina.
Koehenkilöille annettiin ensin Alfred Vogelin kehittämää tuoreista kultapiiskuista valmistettua kantauutetta ja sitten nk. Solidago-Fluidekstraktia, tiivistettä, jonka tehoainepitoisuus oli kymmenkertainen.
Tulos oli se, että kantauutteen ( eli ns. tavallisen tuorekasviuutteen eli Vogelin tippojen) nauttiminen sai aikaan kaksinkertaisen virtsamäärän erittymisen tiivisteeseen verrattuna. Toisin kuin voisi ajatella, kymmenkertainen tehoainepitoisuus ei parantanut valmisteen vaikutusta, päinvastoin.
Jotkut muut tekijät varsinaisten tehoaineiden ohella saavat aikaan kasvivalmisteiden elintoimintoja aktivoivan vaikutuksen. Näitä muita tekijöitä kutsutaan nykyisin “informaatioksi”. Annostuksesta riippuen tällä informaatiolla on merkittävä osuus valmisteen tehoon. Informaatio tuhoutuu, kun tehoaineita tiivistetään keinotekoisesti.Lähde: Bioforce International -julkaisu