Miedot rohtokasvit

              sopivat itsehoitoon
 

Fytoterapia, terveyden hoitaminen miedoilla rohtokasveilla, on yhtä   vanhaa kuin ihminen itse. Kasvit — niin voimakkaasti vaikuttavat lääkekasvit kuin miedot rohtokasvitkin — ovat olleet tärkeimpiä lääkkeitä vuosituhansia. Vielä vuosisatamme alussa apteekeissa oli laaja valikoima mitä erilaisimpia kuivattuja rohdoksia ja rohdostinkuuroja, joista sekoitettiin kulloinkin tarvittavat lääkkeet. Monien rohdosten osalta oltiin omavaraisia, sillä  apteekkarit velvoitettiin meillä pitämään omaa lääkeyrttipuutarhaa aina 1930-luvulle saakka. Rohdosvalmisteet korvattiin synteettisillä lääkkeillä Suuri muutos alkoi, kun kasveista opittiin eristämään vaikuttavia aineita 1800-luvun alussa. Seuraava vaihe oli vaikuttavien aineiden syntetisointi 1900-luvulla. Lääketieteessä alettiin käyttää puhdasaineita, joiden hyvät ja huonot puolet pystyttiin selvästi tunnistamaan. Myös niiden annostelu oli helpompaa kuin rohdosvalmisteiden.  Niinpä rohdoksia alettiin pitää hankalina ja epämääräisinä, ja niiden käytöstä lähestulkoon luovuttiin. Rohtokasveja käytettiin lähinnä vain malleina synteettisille valmisteille. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kiinnostus rohtokasvivalmisteisiin on herännyt uudelleen synteettisiin lääkkeisiin liittyvien monien haittojen takia. Rohdosten suosiota on lisännyt myös uudelleen käynnistynyt tutkimustyö. Se on osoittanut perinteisten rohtokasvien  käytön useimmissa tapauksissa perustelluksi.  Rohtoa ja ruokaa kasvikunnasta Monet rohtokasvit ovat myös ravintokasveja, ja päinvastoin. Rajanveto lääkkeen ja ravinnon välillä onkin monesti häilyvä juuri mietojen rohtokasvien kohdalla.  Monilla ravinnoksi käytetyillä kasveilla on myös lääkkeellisiä vaikutuksia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa porkkana, omena ja sipulit.  Useimmilla mausteyrteillä on myös terveysvaikutuksia. Valkosipulin käyttöä voi perustella aivan yhtä hyvin niin maku- kuin terveyssyilläkin. Itselääkintään mietoja rohtokasveja Fytoterapiassa käytetään vain mietoja rohtokasveja eli fytoterapeutikoita. Näille kasveille on ominaista hillitty, hitaasti ilmenevä vaikutus, ja niiden vaikutus kohdistuu lähinnä sairauksien syntyä sääteleviin mekanismeihin. Mietojakin rohtokasveja käytettäessä on  aina syytä noudattaa annosteluohjeita ja ottaa huomioon allergisten reaktioiden mahdollisuus. Vain tavanomaiset, pienehköt vaivat sopivat itselääkintään. Varsinaiset sairaudet kuuluvat aina lääkärin hoitoon. Sairauksien tukihoidossa käytettävistä rohtokasvivalmisteista on aina neuvoteltava lääkärin kanssa. Fytoterapia on kokonaisvaltaista Fytoterapia on luonteeltaan holistista eli kokonaisvaltaista. Juuri holistinen ajattelutapa on yksi fytoterapian olennaisimmista eroista vallitsevaan lääketieteeseen.  Holistisuus tulee esiin kahdella tavoin. Kasvirohdot sinällään ovat holistisia, ts. kasvin kokonaisuuden ajatellaan saavan aikaan toivotun terapeuttisen vaikutuksen, kun lääketieteessä yleensä taas pyritään eristämään ja väkevöimään kasvin yksittäiset, vaikuttavat yhdisteet.  Holistisuus on myös sitä, että  ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti eikä pyritä vain tietyn sairauden oireiden poistamiseen. Teho perustuu moniaineisuuteen Mietoja kasvivalmisteita lääkintään käyttävä perinteinen fytoterapia korostaa kasvin luonnollista kokonaisuutta ja kasvin kaikkien aineiden merkitystä paranemisprosessissa. Allopatia (vallitseva lääkitsemistapa) sen sijaan perustuu täsmälääkintään ja tarkkaan annostukseen, mikä edellyttää tehoaineiden puhtaaksieristämistä. Perinteisessä fytoterapiassa ajatellaan, että kasvin kaikki aineosat vaikuttavat sen tehoon. Oikeastaan nk. tehottomia aineita ei ole olemassakaan. Myös lääkevalmisteessa käytetyillä valmistusaineilla on merkitystä. Esimerkiksi yrttien tehoaineiden uuttamisessa käytettävä alkoholi  edistää näiden hyödyntämistä elimistössä.  Alfred Vogelin, yhden aikamme tunnetuimman fytoterapeutin, mukaan rohtokasvin sisältämien aineiden keskinäistä suhdetta ei saa muuttaa. Kasvi kokonaisuudessaan saa aikaan halutun terapeuttisen vaikutuksen. Siksi paras lopputulos saadaan uuttamalla tuore kasvi — tai kasvin osa — kokonaisuudessaan eikä eristämällä siitä joitakin yksittäisiä aineita. Tämä näkemys on tutkimuksin todistettu oikeaksi. Miedoista rohdoksista ei ole syytä eristää yksittäisiä tehoaineita, sillä niiden vaikutus on parhaimmilaan kokonaisuutena, kasvin kaikki ainesosat sisältävänä valmisteena. Fytoterapeuttiset valmisteet joko rohdos- tai erityisvalmisteita Vapaasti myytävät fytoterapeuttiset valmisteet ovat aina luonnostaan mietoja rohtokasveja, nk. mite-rohdoksia. Niitä myydään joko rohdosvalmisteina tai erityisvalmisteina. Rohdosvalmisteilla tarkoitetaan perinteisesti lääkkeellisesti käytettäviä valmisteita, jotka sisältävät lääkeluettelon rohdoksia (esim. rohtovirmajuurta eli valerianaa), sekä muita rohdoksia, joille halutaan ilmoittaa lääkkeellinen käyttötarkoitus (esim. valkosipuli). Rohdosvalmisteet on tarkoitettu itselääkintään lievien vaivojen hoitoon. Nimi rohdosvalmiste tuli EU-jäsenyyden edellyttämien lääkelain muutosten myötä aiemmin käytetyn lääkkeenomainen tuote  -käsitteen tilalle. EU:n piirissä tunnetaan vain lääkkeet ja elintarvikkeet. Rohdosvalmisteet luokitellaan lääkkeiksi. Toisin kuin tavanomaisten lääkkeiden kohdalla rohdosvalmisteiden tehon ja turvallisuuden osoittamiseksi riittää tieteellisestä rohdoskirjallisuudesta saatava tieto siitä, että rohtokasvia on kansanlääkinnässä käytetty esitetyssä indikaatiossa eikä sillä ole todettu haittavaikutuksia kyseisinä annoksina. Käyttötarkoituksen voi ilmoittaa vain rohdosvalmisteille Rohdosvalmisteella on oltava aina Lääkelaitoksen myyntilupa. Luvassa määritellään tarkoin rohdosvalmisteen indikaatio eli käyttötarkoitus.  Indikaatiot ovat yleensä lieviä ja itsehoitoon sopivia. Jollei tuotteella ole myyntilupaa, ei minkäänlaista käyttötarkoitustakaan saa sille ilmoittaa. Rekisteröimättömät luonnonlääkkeet kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin ja niitä valvoo Elintarvikevirasto. Suomessa on siis mahdollista myydä samaa rohdosta sekä lääkkeenä että elintarvikkeena. Markkinoilla on elintarvikelain alaisia erityisvalmisteita huomattavasti enemmän kuin rohdosvalmisteita, sillä rohdosvalmistestatuksen saaminen perinteisille, miedoille rohtokasveille on vaikeaa.  Kasvin moniaineisuus on lisäarvo Moderni fytoterapia lähenee — osittain EU-lainsäädännön pakottamana — allopatiaa. Myyntilupa lääkkeenä saadaan vain yhden vaikuttavan aineen osoittamiseen, ja siten rohdosvalmisteelle saadaan vain yksi osoitettavissa oleva teho. Näin yksipuolisesti standardoitu rohdosvalmiste lähenee yksiarvoista lääkettä ja menettää jotain kasvin sekundäärisestä vaikutuksesta, mikä luonnollisesti on vahinko. Siksi Vogelin rohdosvalmisteissa ei pyritä vain yhden tehoaineen  standardointiin, vaan kasvin kaikkien tehoaineiden vakiointiin, jolloin kasvin luonnollinen kokonaisuus säilyy. Esimerkiksi luonnollisesti standardoitua Hyperiforce-mäkikuismauutetta masennukseen käyttävä saattaa havaita sen tehoavan kokonaisvaltaisesti psyykeä vahvistavasti.  Lisäksi Hyperiforce lievittää mm. suonikohjuja ja peräpukamavaivoja, sekä hoitaa vatsan limakalvoja.  Jos taas nautitaan pelkästään (masennukseen tehoavan) hyperisiinin suhteen standardoitua mäkikuismavalmistetta, se saattaa hyvinkin kohottaa mielialaa niinkuin tavanomaiset masennuslääkkeetkin, mutta muiden psyykeen myönteisesti vaikuttavien aineiden teho jää puuttumaan toisin kuin kokonaisuutteessa. Valmiste yksipuolistuu ja alkaa muistuttaa tavanomaisia masennuslääkkeitä. ER

 

Alfred Vogel - modernin fytoterapian uranuurtaja Ensin kotimaassaan Sveitsissä ja sittemmin muualla Euroopassa sekä laajoilla tutkimusmatkoillaan Alfred Vogel tutki systemaattisesti  rohtokasvien perinteistä käyttöä. Hän teki uudelleen tunnetuksi vanhoja rohtokasveja ja tutustutti eurooppalaiset moniin täällä aiemmin tuntematomiin kuten Echinacea purpureaan, punaiseen auringonhattuun.   Hän kehitti rohtokasvien viljely- ja valmistusmenetelmiä, jotka mahdollistivat rohdosvalmisteiden tasalaatuisuuden. Näin hän poisti yhden suurimmista kasvivalmisteiden terapeuttista käyttöä haitanneista ongelmista.  Hänen kehittämänsä nk. Vogel-fytostandardin perusta on itse tuotettu, geneettisesti yhdenmukainen siemenaines. Omat viljelmät mahdollistavat rohtokasvien valvotun, luonnonmukaisen viljelyn sekä optimaalisen korjuuajankohdan. Sekoittamalla eri korjuueristä valmistettuja tuorekasviuutteita  tasoitetaan mahdolliset eräkohtaiset erot vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa.