Hyvän mielen salaisuus

Ritva Enäkoskelta ja Marco Bjurströmiltä pyydetään lähes päivittäin ohjeita uupumisen ehkäisemiseksi. Miten olisi elettävä, jotta jaksaisi hymyillä ja olla tehokas?

–  BumtsiBumin suosio kumoaa väitteet, joiden mukaan suomalaiset pitäisivät vain negatiivisista asioista ja uutisista. Kyllä myönteisyys viime kädessä voittaa aina, Ritva Enäkoski sanoo.

– On totta, että Suomen kansa on varsin melankolista. Me emme helpolla räiskähtele. Onhan sielumme hieman sininen. Istumme mielellämme tuijottamassa tuleen, ja mietiskelemme syntyjä syviä. Elämme vahvasti mukana luonnon rytmissä. Harvalla kansallahan on neljä vuodenaikaa, jotka poikkeavat niin paljon toistaan kuin meillä. Ei ole ihme, että luonto vaikuttaa meihin suuresti, Ritva Enäkoski toteaa.

– En muista, milloin itse olisin ollut masentunut. Ehkäpä syynä silloin on ollut se, etteivät asiat ole sujuneet suunnitellulla tavalla. Tilannetta ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan. Minulle tyypillistä onkin se, että ellen onnistu tehtävissäni, alan pyrkiä päämäärääni toista tietä. Ja haluan panostaa täysillä siihen, mitä teen. Totta kai tarvitaan myös päiviä, jolloin voi linnoittautua kotiin ja lukea siellä kaikessa rauhassa kirjaa.

– Valitettavasti usein on kuitenkin niin, että masentunut ihminen kulkee ikään kuin harmaassa putkessa, jossa on hyvin vähän valoa näkyvissä. Joskus saattaa käydä niinkin, että paljon puhuttu burnout on suuri siunaus. 

– Minullakin on lähipiirissä ystäviä, jotka ovat käyneet sen läpi. He ovat sanoneet, että elleivät he olisi sairastuneet burnoutiin, he olivat kenties kuolleet. He olisivat ajaneet itsensä loppuun, mutta onneksi elimistö pysäytti heidät.

– Tutkimusten mukaan naiset hoitavat masennustaan shoppailemalla tai mutustelemalla suklaata. Jotkut heistä voivat myös kokeilla paastoamista tai vaikkapa uuden harrastuksen aloittamista. Miehet purkavat paineitaan urheiluun sekä metsästykseen ja kalastukseen. Luontoon meneminen ja vaikkapa ojankaivuu tai halkojen hakkaaminen ovat heille keino purkautua.

HENKINEN HENGENPELASTAJA
– Itse voin suositella lämpimästi uuden harrastuksen aloittamista. Minäkään en ollut koskaan aikaisemmin sukeltanut, ennen kuin menin sukelluskursseille. Lähdin sinne poikani innostamana. Olen aina rakastanut vettä ja pitänyt uimisesta, olenhan myös uimaopettaja ja hengenpelastaja. Poikani ehdotti kursseille menemistä, ja mehän menimme. Aloitin aivan nollasta, ja nyt olemme sukeltaneet maailman merillä. 

– Näillä retkillä olen aina pitänyt mukanani Urticalcin-nokkoskalkkipuristeita. Olen huomannut niiden myönteisen vaikutuksen korviin sukelluksen jälkeen. Myös Echinaforce-auringonhattu-uute on minulla jatkuvasti käden ulottuvilla, Ritva kertoo.
Ritvan ja Marcon kuulijat tulevat usein kiittämään luennoitsijoita siitä, että nämä ovat antaneet heille uutta energiaa.

– Tämä tuntuu hyvältä. Olemmehan halunneet kertoa, ettei kukaan ole elämänsä uhri ja että aina voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Kun ihminen sitten tekee elämälleen jotakin sen sijaan, että jämähtäisi masentuneena paikalleen, on jo saatu paljon aikaan.

– Jos kokee olevansa masentunut, olisi ymmärrettävä elävänsä vaihetta, jossa yksinkertaisesti ei saa mitään tehdyksi. Tämä on myös annettava itselleen anteeksi. Pian tulee kuitenkin hetki, jolloin elämä alkaa jälleen kiinnostaa. Huonon omantunnon kantaminen tekemättä jääneistä asioista rasittaa eniten. Monen ihmisen ongelmana on kuitenkin se, ettei hän pysty lepäämään tilanteessa, jossa lepo olisi tarpeen.

KYNNYSTEORIA JA VARASTOPÄIVÄ
Ritvan kynnysteoria auttaa työyhteisöä vaikeissa tilanteissa. Sen mukaan ihminen saa olla kuinka masentunut tai erakoitunut tahansa, mutta työyhteisön kynnyksen yli astuessaan hänen on yritettävä parastaan. Jokaisen henkilökohtaiset asiat ovat hänen omiaan, eivätkä niiden vatvomiset kuulu työyhteisöön.– Kynnysteoria on myös Marcon ja minun menestyksen salaisuus. Me olemme pitäneet huolta siitä, että työmme tulee tehdyksi täysin sydämin, Ritva sanoo.

– Mikäli työyhteisössä vallitsevat pidäkkeettömän hyvät työvälit, siellä voi pahana päivänä ilmoittaa olevansa huonolla tuulella eli pitävänsä niin sanottua varastopäivää, mutta aina se ei ole mahdollista. Usein on pakko lukea viestejä ikään kuin rivien välistä. 

– Naisten keskuudessa asiat menevät ehkä helpommin solmuun kuin miesten, jotka vain porskuttavat. Naiset tuntevat työyhteisössä tyydytystä siitä, että heidän työpanoksensa huomataan, mutta aivan liian usein palkitsemisessa ja palkinnon vastaanottamisessa tapahtuu säröilyä.

HYVÄKSY ELÄMÄN REUNAEHDOT!
Tasapainoisen ja rauhallisen elämän perusta on siinä, että hyväksyy elämän reunaehdot. Hyväksyy sen, että on asioita, joita ei voi muuttaa. Ihmisen pituutta ja silmien väriä saatetaan muunnella korkokenkien tai piilolinssien avulla, mutta perusasiat eivät silti muutu. Sitten on elementtejä, joille voi tehdä jotakin, kuten paino. 

– Voin itse päättää, mitä syön, millä tuulella olen ja minkälaiset ovat asenteeni. Sen sijaan en voi mitään sille, millainen työkaverini on. Hänen perusluonnettaan en voi lähteä muuttamaan. Voin silti antaa hänelle tietyntyyppisiä viestejä. Ja jos jaksan kannustaa häntä pinnaani polttamatta asiallisesti ja ystävällisesti, kenties hänkin saattaa muuttua. 

– Minusta ihmiset tuhlaavat valtavasti energiaa siihen, että he keskittyvät toisten asioihin ja vatkaavat niitä jatkuvasti sen sijaan että antaisivat niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

JOKAISELLA PÄIVÄLLÄ OMAT SURUNSA
– Isoäitini tapasi sanoa: 'Den dagen, den sorgen' eli jokaisella päivällä on omat surunsa. Turha niitä kaikkia on ryhtyä murehtimaan ja suremaan etu- ja jälkikäteen. Riittää, kun elää päivän kerrallaan.

–  Tänä päivänä myös työnkuvamme on muuttunut oleellisesti. Nyt tarvitaan eräänlaisia yleismies-Jantusia, jotka osaavat tehdä monia asioita. Tämämerkitsee suurille ikäluokille arvojen muuttamisen tarvetta. Työ ei enää välttämättä kiitäkään tekijäänsä, ja on osattava muuntautua tilanteiden mukaan.

– Tärkeää on myös oppia palkitsemaan itsensä sekä antamaan arvoa hyville suorituksille. Esimerkiksi, kun joku on keittänyt firmassa kahvit, hänelle voi antaa palautetta kahvin hyvästä mausta tai postinkantajaa voi kiittää tuodusta postista. Nämä ovat pieniä, mutta tärkeitä asioita. Valitettavasti meillä Suomessa ei ole totuttu kiittelemään, puuttuvathan kielestämme kohteliaisuussanatkin.

Parhaillaan Ritva ja Marco kiertävät kouluttamassa ihmisiä eri puolilla maata. Voimavarat, viestintä ja ihmisten väliset suhteet ovat asioita, joista ei koskaan puhuta liikaa.

– Räätälöimme ohjelmamme asiakkaan toivomusten mukaan. Ja saamamme palaute kannustaa meitä jatkamaan. TE