Kirsi ja Jukka toteuttavat haaveitaan juoksemalla
Kun espoolainen Jukka Viljanen (44) kävi viime vuonna Pohjoisnavalla juoksemassa ja pyöräilemässä duathlonin, puoliso Kirsi Montonen (42) oli huoltojoukoissa. Kesällä osat vaihtuvat — Kirsi mielii Tukholman maratonille ja Jukka huoltaa.
Mutta siinä välissä lähes uskomattomasta tuli totta: molemmat osallistuivat Libyan Challengeen, maailman rankimpiin lukeutuvaan aavikkojuoksuun.
Miten tässä näin kävi?
Haaveet toteutettava kun aika on
Molempien haaveet liittyvät pitkälti juoksuun. Jukka on erikoistunut ylipitkiin matkoihin, ja siinä sivussa Kirsikin on lisännyt lenkkiensä pituutta. Ruokahalu on kasvanut molemmilla vuosien varrella ja Pohjoisnapa-seikkailun jälkeen uudet haasteet houkuttelivat.
— Oikeastaan tavoitteena oli ensin astetta kevyempi aavikkojuoksu, Mauritaniassa juostava Sahara Raid -etappikisa. Se jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, kun osallistujien turvallisuutta ei kyetty takaamaan levottomuuksista pitkään kärsineellä alueella.
— Jouduimme vaikean ratkaisun eteen, kun Libyan kisaan osallistumista tarjottiin. Päätimme, että haaveet on toteutettava silloin kun aikaa vielä on ja tilaisuus tulee kohdalle! Emme halua sitten joskus vuosien päästä itkeä menetettyjä mahdollisuuksia, Kirsi ja Jukka perustelevat Libyaan lähtöään.
Eikä tähän sotaan suinkaan lähdetty soitellen. Aavikkojuoksuun oli jo kuukausia valmistauduttu huolellisesti juoksemalla pitkiä, jopa neljän tunnin lenkkejä painava reppu selässä. — Erityisen raskaaksi kisan teki suuret korkeuserot, sillä juoksimme Akakus-vuoriston alueella. Päivällä oli yli 40 asteen helle mutta yöllä hirveän kylmää. Myrskytuuli teki ilmasta paljon ikävämmän kuin Pohjoisnavalla konsanaan, Jukka kertoo.— Kisasta sai paljon uutta oppia niin ravinnon kuin varusteidenkin osalta. Sitä lähdimme hakemaankin. Aavikkojuoksuihin on tarkoitus jatkossakin osallistua!
Kannustimena halu urheilla ja kehittyä
Kirsi on juossut aktiivisesti 15-vuotiaasta. Aikaisemmin hän harrasti myös pallopeleja ja pyöräili. Kesäaikaan maastopyörä on edelleen ahkerassa käytössä.
— Kun lenkillä käy viitisen kertaa viikossa, muuhun liikuntaan ei juurikaan jää aikaa. Jos jää, patikoimme luonnossa varsinkin viikonloppuisin.
— Juokseminen on yksinkertaisesti mukavaa ja nautin siitä. Siinä viehättää vapaus; voit lähteä lenkille silloin kun sopii ja saat olla yksin omine ajatuksinesi. Pidän myös siitä, että pääsen ulos luontoon ja raittiiseen ilmaan, Kirsi perustelee juoksun valikoitumista ykköslajikseen.
Vaikka juoksu onkin parin yhteinen harrastus, lenkille ei sentään lähdetä käsi kädessä.
— Lomalla tulee juostua jonkin verran yhdessä, mutta silloinkin tiemme yleensä erovat jossain vaiheessa.
Yhteinen harrastus helpottaa monien käytännön asioiden junailemista ja luonnollisesti se myös yhdistää. Kumpikaan ei myönnä, että harrastuksen tiimoilta syntyisi kilpailutilanteita. — Sanomista tulee korkeintaan silloin, kun olemme lähdössä yhdessä ulos ja Jukka on jo ovella, kun Kirsi vasta laittaa varusteita niskaan...
Se tekee joka ehtii
Kirsi ja Jukka tekevät molemmat pitkää työpäivää, Kirsi kampaamoalan yrittäjänä ja Jukka toimittajana. Miten kotihommat jaetaan?
— Periaate on, että se tekee joka ehtii. Meillä ei ole mitään rooleja tyyliin "Jukka vie roskat Kirsi..." vaan kaikki tehdään sulassa sovussa.
Molemmat pitävät ruoanlaitosta. Siinä työnjaoksi on muodostunut, että Kirsi tekee ns. pääruoat, Jukka aamupalan ja lenkin jälkeiset palautumisjuomat.
Ravinnossa he arvostavat kotimaisuutta ja puhtautta. He ovat tuttu näky Kirkkonummen Maatilapuodissa, josta rahdataan kotiin mm. täysjyväviljaa ja juureksia.
— Kisaan valmistautuessa käytämme energiageelejä ja palautumisjuomia. Ravintoa täydennämme myös magnesiumilla, D-vitamiinilla sekä astaksantiini-valmisteella, Kirsi ja Jukka kertovat.
Myös Vogelin tuotteet ovat tuttuja. Suosikkeja ovat Echinaforcen ohella Molkosan Vitality sekä Bambu-kahvi, joka maistuu etenkin Jukalle.
Vaikeuksien kautta takaisin lenkkipolulle
Juokseminen ei aina kuitenkaan ole ollut Kirsille ongelmatonta.
— 5-6 vuotta sitten saatoin vain unelmoida lenkkeilystä. Kun minulla sitten todettiin välilevyn pullistuma, hakeuduin selkäekspertille. Minulle tehtiin selväksi, että olisi kyllä mahdollista palata lenkkipoluille mutta tämä vaatisi kovaa työtä.
— Halusin todella kuntoutua, joten tein sitkeästi ja säännöllisesti harjoitteet, venytys- ja muut kuntoutusliikkeet mm. jumppapallon kanssa. Aluksi tein liikkeet asiantuntijan valvonnassa oppiakseni ne oikein. Noin puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen pääsin taas aloittelemaan juoksua. Päivittäinen selkäjumppa kuuluu edelleen ohjelmaani, mutta sen ansiosta taas juoksen, Kirsi kertoo rohkaisuksi muille selkävaivaisille.
Jukka ja kirsi toteavat, että maltti on paras lääke varsinkin aktiiviliikkujaa vaaniviin rasitus- ja urheiluvammoihin.
— Maltti on kyllä valttia, mutta tässä taitaa olla pukki kaalimaan vartijana — ainakin jos kyse on ultrapitkien matkojen juoksijasta. Kipu on kuitenkin oire johon on puututtava. Särkylääkkeiden avulla tai flunssaisena ei tule juosta!
He kertovat käyvänsä myös liikuntaan erikoistuneilla fysioterapeuteilla aina kun tarvetta ilmenee.
Palautumisesta huolehdittava, ikkuna suljettava pöpöiltä
— Olemme joutuneet kiinnittämään tarkasti huomiota juoksulenkin jälkeiseen palautumiseen. Rasituksen jälkeen mm. kehon proteiini- ja hiilihydraattivarastojen nopea täydentäminen on tärkeää. Erikoisvalmisteilla kuten palautumisjuomilla on tässä merkittävä rooli, Jukka Viljanen kertoo.
— Varsinkin pitkäkestoisen liikuntasuorituksen jälkeen urheilijan ja kestävyysliikkujan vastustuskyky on alhaisimmillaan ja erityisen infektioaltis. Tartuntaherkkyys voi kestää muutamasta tunnista jopa pariin päivään rasituksen määrästä ja kestosta riippuen. Urheilulääketieteessä tätä infektioherkkyyden kasvua on kutsuttu nimellä "open window" eli "avoin ikkuna".
Ikkunan sulkeutumista voi tukea immunostimulanteilla, jollainen esimerkiksi on punahattu-uutetta sisältävä Echinaforce. Urheilijoilla suoritetussa testissä Echinaforcella on saatu hyviä tuloksia tartuntariskin pienentämisessä.
ER