Kliininen testi vahvistaa käyttökokemukset
Molkosan poikkeaa monin tavoin tavanomaisista hapanmaitotuotteista. Se samoin kuin sen sisarvalmiste, Molkosan Vitality, valmistetaan luonnonvaraisilla alppiniityillä laiduntavien lehmien maidosta. Maidosta erotettu hera tiivistetään ja maitohappokäytetään. Molkosanin maitohappokoostumus on erittäin edullinen: siinä on hyödyllistä L+ -maitohappoa 80 % ja D - -maitohappoa 19 %. Vastaava suhde esimerkiksi jogurtilla on 60:40. Tiivistyksen ansiosta myös maitohappojen kokonaismäärä on Molkosanissa korkea; 100 grammassa Molkosania niitä on 9% kun vastaava määrä esimerkiksi jogurteissa on 06 -1,1%.
Maitohapoilla on monia terveysvaikutuksia. Tunnetuin lienee niiden edullinen vaikutus dysbakteriaan. Maitohappo on myös tehokas desinfiointiaine. Tämä on syy siihen, että maitohappoista heratiivistettä on käytetty ulkoisesti hyvin tuloksin erilaisiin ihottumiin, akneen ja sieni-infektioihin.
Miten Molkosan vaikuttaa?
— Halusimme tutkimuksella selvittää, miten veren sokeri ja insuliini reagoivat Molkosaniin hiilihydraattikuormituksen jälkeen. Halusimme myös selvittää, lisääkö Molkosanin nauttiminen kudosten insuliiniherkkyyttä, kertoo Bioforcen lääketieteellisellä osastolla tutkijana toimiva lääkäri Silvia Bommer tutkimuksen taustoista.
Tutkimus tehtiin Uppsalan yliopistollisen sairaalan aineenvaihduntasairauksien osastolla lääkäri A. Hännin johdolla. Menetelmänä oli yksikeskinen, avoin, kontrolloitu cross-over -testi.
— Tavoitteenamme oli selvittää, miten Molkosan vaikuttaa aterioinnin aikana ja sen jälkeen veren glukoosi- ja insuliinitasoon diabeetikoilla ja huonosti glukoosia sietävillä prediabeetikoilla.
Testiin osallistui 24 henkilöä. Näistä 13 oli terveitä aikuisia, 4 lievästä tyypin 2 diabeteksestä kärsivää ja 7 huonosti glukoosia sietävää, diabeteksen riskiryhmään kuuluvaa henkilöä, joista kukaan ei kuitenkaan ollut lääkityksessä.
Kaikille tehtiin eri päivinä testit, jotka muodostuivat testiaterian nauttimisesta ja glukoosirasitustestistä (OGTT) joko sisältäen Molkosan-juoman (30 ml Molkosania ja 200 ml vettä) tai ilman sitä. Testiateria sisälsi kalaa, perunaa, valkokastiketta, vihanneksia sekä leipäviipaleen. Lisäksi koehenkilöt ohjeistettiin syömään samalla tavoin testauspäiviä edeltävinä iltoina.
Ennen glukoosin (OGTT) nauttimista sekä 30, 60, 90 ja 120 minuuttia sen jälkeen koehenkilöiltä otettiin verinäytteet insuliini-, glukoosi-, proinsuliini- sekä triglyseridipitoisuuksien määrittämiseksi. Vastaavat näytteet otettiin ennen testiateriaa sekä 20, 40, 60, 90, 120 ja 180 minuuttia sen jälkeen.
Tulokset tukevat kokemusperäisiä havaintoja
— Tulokset osoittivat, että Molkosanin nauttiminen johti glukoositason laskuun kaikilla ryhmillä hiilihydraattikuormituksen jälkeen. Se auttoi myös lisäämään kudosten insuliiniherkkyyttä, eikä insuliinitaso kohonnut. Kiinnostava uusi havainto oli se, että Molkosan näyttäisi kykenevän säätelemään plasman triglyseridejä.
— Testin perusteella Molkosania voi todellakin suositella diabeetikkojen ruokavalioon. Samoin se sopii metabolisesta syndroomasta ja muista aineenvaihduntasairauksista kärsiville sekä näiden sairauksien ehkäisyyn.
— Myös painonhallintaan se näyttäisi sopivan hyvin kuten kokemuksetkin ovat osoittaneet, Silvia Bommer tiivistää tutkimuksen tulokset. ER
Molkosania päivittäin
“Sairastuin tyypin 1 diabetekseen alle kaksikymppisenä pitkän tulehduskierteen jälkeen. Olen aina ollut innokas kuntourheilija eikä sairastuminen ole mitenkään rajoittanut liikuntaharrastuksiani. Päinvastoin, huomaan voivani paljon paremmin kunnon lenkin tai golf-kierroksen jälkeen.
Sen sijaan sairastuminen muutti ruokatottumuksia ja pani perehtymään ravintoasioihin. Sitä kautta keksin Molkosanin. Olen käyttänyt sitä lähes päivittäin jo vuosikymmeniä, koska se on mielestäni helpottanut lääkehoidon, liikunnan ja oikein mitoitetun, terveellisen ruokavalion ohella verensokerin hallintaa.
Nykyinen monipistoshoito sopii minulle hyvin, vaikka se edellyttääkin jatkuvaa veren sokerin mittaamista. Arvoni ovat lähes aina olleet erinomaiset eikä diabeetikoille ominaisia haitallisia muutoksia ole ilmaantunut, vaikka sairastumisestani on pian jo neljäkymmentä vuotta.”