Haikon rautarouva Satu Tiivola
Teksti: Timo Elo
— Olen tullut siihen tulokseen, että mikäli jo lapsena hankkii hyvän pohjakunnon, myöhemminkin on helppo pitää itsensä vireessä, hän toteaa. Satu Tiivola on myös vakuuttunut siitä, että luonto parantaa.
— Raitis ilma ja ulkoilu ovat parasta lääkettä. Kunnon kävelylenkin jälkeen ihminen on kuin uudesti syntynyt. Verenkierto on elpynyt ja koko maailma näyttää valoisalta. Se on mahtava tunne, kauppaneuvos Satu Tiivola hehkuttaa.
— Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa. Lapsenakin aina urheiltiin. Olen usein kiittänyt kansakoulumme fiksua opettajaa, joka perusti oppilaille kävelykerhon. Kävelimme koko luokka Helsingin keskustasta Malmin lentokentälle. Meillä oli voileivät mukana ja muutama kolikko taskussa, jotta pystyimme ostamaan vähän mehua. Perillä pelasimme poikien kanssa jalkapalloa. Jonakin toisena päivänä kävelimme Linnunlauluun. Meillä oli aina määränpää, ja teimme pitkiä retkiä, kauppaneuvos Satu Tiivola kertoo.
— Minulle kävely on aina ollut rakas harrastus. Tällä tarkoitan reipasta kävelyä. Olen myös innokas hiihtäjä. Hiihdin murtomaata 850 kilometriä vuodessa, kunnes kaksi vuotta sitten lopetin kaaduttuani pahasti kovassa vauhdissa. Annoin kaikki hiihtovehkeeni pois, mitä nyttemmin olen katunut, kun täällä Haikossa on hyvät ladutkin.
— Aina on helpompi harrastaa ulkoilua, jos on kaveri mukana, joka tarvittaessa myös pyytää ulos. Itselläni ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia lähteä yksin lenkille.
Kävelyn ja hiihdon lisäksi Satu Tiivola painottaa voimistelun merkitystä hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
— Voimistelen joka päivä säännöllisesti. Heti herättyäni teen jo sängyssä 80 voimisteluliikettä. Tämän lisäksi tulevat venytykset. Voimistelun avulla jaksan tarttua tarmokkaasti päivän tehtäviin.
Haikossa on hyvä olla
— Olemme tehneet Haikossa sukupolvenvaihdoksen. Liiketoimintaa johtaa nykyään poikani Veikko Vuoristo. Mutta koska kartano on minulle hyvin rakas, olen täällä muutaman päivän viikossa. Valvon lähinnä puutarhan- ja metsänhoitoa sekä remontteja. Täällähän on aivan mahtava luonto. Metsässäkin on useita yli 100-vuotiaita puita. Täytyy sanoa, että olen todella ylpeä Haikosta, joka kovalla 40 vuotta kestäneellä työllä on saatu nykyiseen asuunsa.
Haikko on erikoistunut hotelli- ja kongressitoiminnan ohella terveydenhoitoon, joka ymmärretään nykyään erittäin tarpeelliseksi. Niinpä yritykset lähettävät avainhenkilöitään kuntoutukseen, jotta he paremmin jaksaisivat työelämässä.
— Kysymyksessä ei ole viihdekylpylä, vaan terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn keskittyvä yksikkö.
— Terveyskylpyläidea syntyi ikään kuin itsestään, olenhan lapsesta asti rakastanut kylpylöitä. Olin 23-vuotias matkustaessani ensi kertaa Baden bei Wieniin. Sittemmin olen kiertänyt Saksan ja Japanin kylpylöitä ryhdyttyäni etsimään uudenlaista kylpyläideaa Haikkoon. Kylpylän takia oli myös rakennettava lisätiloja, ja olemme laajentaneet hotellia kolmeen kertaan. Tällä hetkellä kykenemme majoittamaan yhtä aikaa 400 vierasta. Henkilökunnan vahvuus on 170. Kylpylän kaikki laitteet edustavat alansa huippua, ja henkilökunta on viimeisen päälle koulutettua.
Satu Tiivola on osallistunut aktiivisesti liike-elämään 1950-luvulta lähtien.
— Olen koko ikäni tehnyt työtä, ja muistan vieläkin ensimmäisen kuukausipalkkani, 75 markkaa, jonka sain 15-vuotiaana tekstiilikaupan harjoittelijana. Ostin koko rahalla jumalaisen upeat, harmaata mokkaa ja nahkaa olevat ihanat kengät. Olin ylpeä niistä, olinhan hankkinut ne omalla rahalla!
— Työ opastaa tekijäänsä. Olen myös huomannut, että opiskelun lomassa työssä käyvät saavat helpommin töitä, koska heille on jo ehtinyt karttua kokemusta. Työ opettaa positiivista suhtautumista työtovereihin ja asiakkaisiin.
Luonto parantaa
— Minulla on mielenkiintoinen kokemus luonnonlääkkeistä. Tämä tapahtui Mika Tiivolan täyttäessä 60 vuotta eli vuonna 1982. Syntymäpäivävastaanotolle oli tulossa 800 vierasta, ja kovan stressin seurauksena minulla puhkesi nivelreuma. Sormeni olivat aivan kippurassa, ja jouduin pitämään pitsiliinaa käsieni suojana. Sihteerini oli etukäteen ilmoittanut vieraille, ettei kauppaneuvos voi kätellä heitä.
— Hakeuduttuani lääkäriin minut määrättiin tulemaan sairaalaan, jossa minulle olisi annettu kultapistoksia ja muuta nivelreumaan kuuluvaa hoitoa. Mennessäni sairaalaan sain kuitenkin kuulla lääkärini sairastuneen, ja minut lähetettiin takaisin kotiin. Kadulla törmäsin ystävättäreeni, jolle kerroin onnettomasta tapahtumasta. Hän kehotti minua menemään työpaikalleni ja lupasi tulla itse perässä. Sen hän tekikin käytyään ensin luontaistuotekaupassa, josta hän oli ostanut purkillisen australialaista luonnonlääkettä, näkinkengistä jauhettuja kotilotabletteja, joita hän kehotti minua syömään valmistajan ohjeen mukaisesti.
— Muutamassa viikossa kipu hellitti sormissani, ja ne suoristuivat aivan silmissä. Ystävättäreni kehotti minua myös jättämään liharuoan pois. Tämän lisäksi huomasin punaviinin aikaansaavan nivel-oireita, joten luovuin siitäkin. Valkoviini ja samppanja ovat minun juomiani.
— Aloitin myös vesijumpan ja kovan urheilukuurin, ja kahden kuukauden kuluttua tunsin olevani täysin terve. Eikä veressäni ole sen koommin näkynyt reumatekijöitä.
— En edelleenkään syö punaista lihaa, ja kala-aterian nautin ainakin kolme neljä kertaa viikossa. Olen myös käyttänyt koko talvikauden kalanmaksaöljyä. Luonnollisesti syön myös paljon kasviksia ja hedelmiä.
— Urheilu, positiivinen mielenlaatu ja järkevä ruokailu ovat pitäneet minut hyvässä kunnossa. Katson aina tarkkaan, mitä syön, koska en halua lihoa enkä laihtua.
— Eräs kantava voimavara minulla on ollut hyväntekeväisyys. Olen ollut mukana keräämässä varoja etupäässä lääketieteen tutkijoille. Olen halunnut tukea sydän-, virus- ja syöpätautien tutkimusta.
Positiivinen asenne
Satu Tiivolan mielestä olisi hyvä oppia ajattelemaan valoisia ajatuksia.
— Tiedän, mistä puhun, onhan minulla kokemusta suruista ja menetyksistä. Suruun ei saisi jäädä kiinni. Ihmisen, joka esimerkiksi jää leskeksi, olisi hyvä oppia muistelemaan ihania yhdessä vietettyjä vuosia ja löytää niistä voimavaroja. Ei pidä surra mennyttä, koska suru helposti vie huonoon kuntoon.
— Minulla on ollut muutamia ystävättäriä, jotka eivät päässeet irti surustaan. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on hyväksi ottaa yhteyttä surevaan ystäväänsä ja viedä hänet vaikkapa teatteriin, oopperaan tai matkoille, jotta hän saisi uutta ajateltavaa.
— Vaikka ihminen olisi kuinka väsynyt tahansa, kannattaa pyrkiä näkemään asiat positiivisesti. Nytkin on tulossa kevät, aurinko paistaa ja linnut laulavat.
— Olen myös lapsesta saakka rakastanut taidetta, ja täällä Haikossahan voi kulkea Edelfeltin jalanjäljissä. Kartanon läheisyydessä oleva taiteilijan ateljeekin on nyt kunnostettu. Kauneus ja estetiikka ovat tärkeitä kiintopisteitä.
— Elämässä tulisi myös olla selkeä tavoite, jota kohti ponnistella. Tai oikeastaan tavoitteita tulisi olla kaksi, toinen sellainen, johon kaiken järjen mukaan voi päästä, ja toinen tätä haasteellisempi. Näin välttyy pettymyksiltä, joita liian korkealle asetettu, saavuttamatta jäänyt tavoite voi tuottaa, Satu Tiivola sanoo. TE