Kiire ja paineet keski-ikäisen terveysriskit
Asiantuntijana lääkäri Merja Riska
Kiire ja paineet ovat lääkäri Merja Riskan mielestä keski-iän pahimmat terveysriskit. Työtä on useimmilla aivan liikaa ja joillakin taas ei ollenkaan. Työntekijöitä vähennetään, mutta työmäärä lisääntyy, ja työ vaatii entistä enemmän aikaa ja tuloksia
Omat paineensa tuovat yli nelikymppisten elämään myös vapaa-ajan niukkuus ja suorituskeskeisyys sekä parisuhde "puolimatkan" pohdintoineen. Myös biologinen kehon voimien väheneminen on tosiasia. Merja Riskan mielestä tämän päivän yhteiskunnan arvomaailma on todellinen terveyden vaarantaja.
- Ihmisen arvo mitataan vain työminän onnistumisena. Ihmisten oletetaan automaattisesti tinkivän vapaa-ajastaan ja tekevän 10-12 -tuntisia työpäiviä. Kun vielä vähäinen vapaa-aikakin on useilla varsin suorituskeskeistä, eivät voimat tahdo riittää. Ei ole ihme, että väsymys vaivaa. Suorituskeskeisen vapaa-ajan sijasta olisi opeteltava arvostamaan lepoa ja laiskottelua.
- Vapaa-ajan vähäisyys näkyy myös perheissä. Useimmilla yli nelikymppisillä on perhe, ja jos vapaata aikaa on entistä vähemmän, se on poissa juuri perheeltä. Yhteistä "ollaan vain -aikaa" on liian vähän. Perheisiin syntyy tätä kautta ongelmia.
Paineita parisuhteesta ja vanhemmuudesta
Merja Riskan mielestä parisuhde tuottaa usein keski-iässä ahdistusta. Toiveet eivät tunnu aina sittenkään käyneen yksiin puolison toiveiden kanssa. Kun lapset on yhdessä saatettu vähän isommiksi, on aikaa tunnustella parisuhteen tilannetta.
- Usein nainen saattaa myös tiedostaa omien toiveidensa toteutumattomuuden kärjistetyn kirkkaasti juuri tässä elämänvaiheessa. Hän on ehkä huomaamattaan suostunut sellaiseen, mitä ei enää haluaisi. Yleensäkin omat aikuisuuspyrkimykset, haaveet ja niiden toteutuminen tulevat tässä iässä arvioinnin kohteeksi: mihin olen tullut, mihin vielä haluan.
- Keski-ikäisenä tulee ihmisenä mitatuksi myös omien mahdollisten murrosikäisten lastensa kautta. Voi olla aika rankkaa olla lasten peilinä ja kriittisen arvioinnin kohteena. Myös luopumisen esimaku lapsista voi tuntua aika raskaalta samoin kuin parisuhteen uudenlainen esiintulo lasten ja arkihulinan väistyessä sivummalle.
Lapsettomille tämä ikä taas merkitsee miltei aina luopumista vanhemmuuden mahdollisuudesta tai sinnikästä yritystä tulla vanhemmaksi yli nelikymppisenä.
Luottamus terveenä pysymiseen alkaa horjua
- Yli nelikymppinen ei voi enää luottaa siihen, että pysyisi terveenä. Tässä iässä alkaa ilmaantua erilaisia pieniä tai isoja ongelmia. Enää ei voi myöskään luottaa siihen, että jaksaa kuten ennen. Keho ei enää suoriudu eikä palaudu ponnistuksista entiseen tapaan. Biologisesti emme vahvistu, vaan heikkenemme.
Nyt joutuu hyväksymään sen, ettei keho aina jaksa, vaikka mieli jaksaisi. Terveyden säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään on viimeistään nyt tehtävä jotakin.
Pienin askelin luontevaan liikuntaan
Merja Riska on sitä mieltä, että ne jotka eivät ole liikkuneet tähän ikään mennessä, tekevät viisaasti lisätessään vähitellen luontevaa liikuntaa. Kannattaa kävellä asiointimatkoja eikä aina siirtyä paikasta toiseen autolla. Portaat on hyvä kävellä ainakin silloin tällöin jne. Arjen elämässä voi luontaista liikuntaa lisätä helposti, kun vain alkaa kiinnittää asiaan huomiota.
- En usko, että itsekään ryhdyn koskaan kuntosalin käyttäjäksi, toteaa Merja Riska. Koska olen kuitenkin aina tiennyt, että jotakin on tehtävä fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, kävelen päivittäin osan työmatkastani, yhteensä kolmisen kilometriä. Hissiä en käytä koskaan.
Pieniä parannuksia ruokailu-tottumuksiin
- Ravintokysymyksissä mielestäni keskeinen ongelma on se, että syödään usein kulutukseen nähden liikaa. Kiivastahtisen työpäivän jälkeen on kova nälkä, jolloin tulee syötyä enemmän kuin tarvitsee. Ruokarauha on arkielämässä hukassa. Jos ruokailuun valmistaudutaan henkisesti pitämällä iltaruokailua eräänä päivän seesteisistä ja kiireettömistä lepohetkistä, ei ruokaa tule ahmituksi.
- Suuria muutoksia ruokailutottumuksissa ei yleensä tarvitse tehdä, kunhan vähentää ruokavaliosta runsaasti energiaa sisältävää "tyhjää" ruokaa ja miettii hiukan, miten korvaa sen ruokakorissa arvokkaammalla ruoalla.
- Luonnollisuus ruoassa on hyväksi. Esimerkiksi rasvoissa se tarkoittaa sitä, ettei syödä ainakaan päivittäin pitkälle prosessoituja levitteitä, vaan hyviä kasviöljyjä ja kohtuullisesti voita. Ellei pysty syystä tai toisesta pitämään kasvisten, hedelmien ja marjojen osuutta ruokavaliossa suurena, ovat vitamiini- ja kivennäisvalmisteet paikallaan.
Teksti M. Rajala