Nyt elän hyvää aikaa

Säveltäjä Toni Edelmann:
Nyt elän hyvää aikaa

Säveltäjä Toni Edelmann kertoo nuorena poikana ihailleensa suuresti Katri-Helenaa. - Kuuntelin kuuntelemasta päästyäni hänen esittämäänsä kappaletta Puhelinlangat laulaa. Ja jos joku olisi tuolloin tullut sanomaan, että jonakin päivänä laulamme yhdessä dueton, en olisi uskonut. Näin on kuitenkin tapahtunut, kun sain esittää Katri-Helenan kanssa Einari Vuorelan "Koti-ikävän", säveltäjä Toni Edelmann kertoo juuri ilmestyneestä Korpirastas-levystä.
- Korpirastas-levyn tekstit ovat vuosina 1889-1972 eläneen runoilija Einari Vuorelan käsialaa. Löysin runot kymmenen vuotta sitten säveltäessäni Vuorelasta kertovan tv-ohjelman musiikin. Innostuin niistä kovasti, ja nyt olen säveltänyt jo yli 50 Vuorelan runoa, Toni Edelmann kertoo.

- Olen myös koonnut hänen runoistaan Korpirastas-kirjan, jossa Vuorelan väkevät luonnonkuvaukset ja kyky kullata harmaa arki pääsevät mielestäni oikeuksiinsa. Osuvasti on sanottu, että Vuorela kirjoitti suomalaisen maiseman eläväksi.
- Matka Vuorelan sielunmaisemaan on edustanut samalla paluuta oman lapsuuteni onnen ja rauhan satumetsään, jossa surunkin

hetkellä voi löytää lohdutuksen. Säveltämissäni säkeissä olen myös koettanut saada tämän lumotun metsän soimaan.

- Einari Vuorela on mielestäni aivan samalla tavalla kuin Eino Leinokin suomalaisen luonnon erinomainen kuvaaja. Hän on vain jäänyt ehkä aiheetta syrjään.

Lapsuus Punkaharjulla

Toni oli seitsenvuotias, kun perhe muutti Haminasta Punkaharjulle. Isä oli saanut paikkakunnalta kanttorin viran.

- Myös äitini oli hyvin musikaalinen, ja meillä kotona harrastettiin laulutuokioita, joihin kylän kaikki musiikki-ihmiset kokoontuivat. He tulivat aivan spontaanisti meille laulamaan.

- Jatkuva musiikin mukana eläminen jätti varmasti jälkensä myös minuun. Ja kun kiertelimme isän kanssa kyliä, opin arvostamaan ihmisiä ja ympäröivää maisemaa aivan uudella tavalla.

- Näin elin koko lapsuuteni suomalaisuutta kuvaavien laulujen parissa. Luonto ja sen kauneus tekivät minuun myös lähtemättömän vaikutuksen, Toni Edelmann kertoo.

Hyppäys uuteen maailmaan

- Kun sitten ryhtyessäni opiskelemaan tulin Helsinkiin, kysymyksessä oli varsin raju hyppäys Impivaarasta Cityyn. Ja vaikka näin jälkeenpäin olenkin ihastellut Etelä-Savon luonnonkauneutta, totta puhuakseni minulla oli nuorena miehenä kyllä myös kiire noista maisemista pois.

- Aloittaessani opiskeluni pääkaupungissa täällä elettiin parhaillaan Vanhan valtauksen ja Lapualaisoopperan tunnelmissa, joten siinä sai maalaispoika todella pitää hatustaan kiinni. Ympärillä kuohuva maailma vei mukanaan.

- Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi, minkä jälkeen ainoa virkani on ollut lehtoraatti teatterikorkeakoulussa. Nykyään olen kuitenkin jättäytynyt opetustyöstä lähes kokonaan, ja toimin yksinomaan säveltäjänä, Toni Edelmann kertoo.

Takaisin luontoon

- 0len jälleen palannut luonnonkuvien ääreen. Uskon, että sieltä jostakin alkuvoimasta ammentamalla me suomalaiset olemme synnyttäneet voimakkaan musiikkikulttuurimme, jota lukuisat orkesterit, musiikkiopistot, kuorot, säveltäjät sekä yksittäiset muusikot ja laulajat nyt rikastuttavat.

- Itse olen kokenut olevani eräänlainen välittäjä, jonka kautta musiikki kulkee. Minun tehtäväni on siirtää sitä muille. Ja mielestäni on äärimmäisen antoisaa työskennellä nousevan musiikkipolven kanssa. Luonto on lähellä myös Toni Edelmannin käydessä ostoksilla.

- Suosin paikallista luontaistuotekauppaa, josta haen leipää, soijamaitoa, Echinaforcea, hilloja, mehuja, hunajaa, riisiä ja joskus myös hieman keksejä. Ja maaseudulta käyn ostamassa tutuilta tiloilta luomutuotteita. Olen sitä mieltä, että ruoan täytyy olla ensiluokkaista ja kunnollista. Onhan niin, että ellei ravinnossa ole tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita, elimistömme sairastuu helposti.

"Tämä on hyvä ikä"

- Mitä enemmän ikää tulee, sitä tyytyväisempi olen. Tässä on käynyt oikeastaan ihan päinvastoin kuin joskus nuorempana ajatellessani, että viisikymppisenä elämä on auttamattomasti ohi. Minulle on sen sijaan avautunut aivan uusia ovia. Eikä taiteen tekemisessä tunneta eläkeikää. Tai ainakin minun on vaikea kuvitella itseäni eläkeläisenä. Toni Edelmann kertoo pitävänsä kuntoaan yllä nyrkkeilemällä.

- Nyrkkeilysalilla jokainen saa olla oma itsensä, ja siellä kaikki ovatkin todella hienoja tyyppejä. Tällainen harrastus muodostaa hyvän vastapainon arkielämälle.

- Nyrkkeily on minulle henkireikä, ja nautin siitä kovasti. Se tarjoaa myös oivallista liikuntaa. Ja täytyy todeta, että kirjoittamisesta, orkesterin johtamisesta ja pianonsoitosta aiheutuneet kovat selkäsäryt ovat sen myötä kadonneet. Aikaisemmin yritin hoitaa niitä muun muassa fysikaalisilla hoidoilla, mutta hoitojen jälkeen kivut tulivat aina takaisin. Nyt ne ovat pysyneet poissa.

- Nyrkkeilyharrastus lähti liikkeelle poikani "määräyksestä", ja muistan hyvin ensimmäisen iltani salilla. Sinne oli todella vaikea ensikertalaisen mennä, mutta heti sisään tultuani tunsin olevani kuin kotonani. Voin suositella nyrkkeilyä esimerkiksi kaikille niska-hartiavaivoista kärsiville, Toni Edelmann sanoo.

Teksti: Timo Elo
Kuvat: Magnus Löfving