Orapihlaja on tehokas sydän- ja verenpainelääke
"Crataegus-uute on hyvä ja luotettava lääke verisuonten kalkkeutumiseen, korkeaan verenpaineeseen sekä sydämen heikkouteen ja vanhenemiseen." Näin totesi jo Alfred Vogel. Nykytutkimus vahvistaa hänen näkemyksensä. Viimeisten 50 vuoden aikana Euroopassa tehdyt kliiniset kokeet ovat todentaneet orapihlajan tehon sydänvaivoissa.
Eniten tutkimuksia on tehty Saksassa ja nimenomaan toisen ja kolmannen tason sydänvaivoissa. Euroopassa orapihlaja onkin tunnetuimpia ja kauimmin käytettyjä sydäntä vahvistavia kasveja.
Tutkimuksissa on todennettu useita vaikutuksia, joista seuraavassa esitellään tällä hetkellä tärkeimpinä pidetyt.
Laajentaa verisuonia
Orapihlaja laajentaa verisuonia ja nimenomaan sepelvaltimoita rentouttamalla suonten sileitä lihaksia lisäten näin verenvirtausta sydämessä. Prosyanidiinit ehkäisevät angiotensiinientsyymin eli ACE:n vaikutusta. Angiotensiini I muuttuu entsyymin vaikutuksesta kehossa angiotensiini II:ksi, joka supistaa tehokkaasti verisuonia ja estää verenvirtausta.
Parantaa verenkiertoa ja alentaa verenpainetta
Kasvi parantaa sekä aivojen verenkiertoa että ääreisverenkiertoa. Se alentaa periferaalista valtimovastusta alentaen verenpainetta ja lisäten verenvirtausta.
Vahvistaa sydäntä ja verisuonia
Orapihlajan on todettu vahvistavan sydänlihasta ja verisuonia, estävän ateroskleroosia ja pienentävän jo olemassa olevien ateroskleroottisten laattojen kokoa.
Orapihlajan prosyanidiineilla ja flavonoideilla on voimakas P-vitamiinivaikutus. Ne lisäävät solunsisäisen C-vitamiinin määriä, suojaavat sitä hapettumiselta ja vähentävät verisuonten seinämien haurautta ja läpäisevyyttä.
Lisää sydämen supistusvoimaa ja vähentää epärytmisyyttä
Orapihlaja lisää sydämen supistusvoimaa (inotrooppinen vaikutus) ja säätelee sen rytmiä sekä estää epärytmisyyttä esimerkiksi stressissä.
Kasvi lisää solukalvon läpäisevyyttä kalsiumille ja estää fosfodiesteraasin toimintaa lisäten solunsisäisen AMP:n pitoisuuksia ja parantaa näin sydämen supistusvoimaa.
Eläinkokeissa on havaittu, että ärsytyksiä vastaanottamaton vaihe pitenee ja itse aktiopotentiaali pitenee, mikä vähentää epärytmisyyttä. Orapihlajan on myös havaittu isäävän sydämen sietokykyä hapenpuutteeseen (ischemia).
Vahvistaa verisuonten kollageeniverkkoa
Prosyanidiineilla ja flavonoideilla on kollageenia stabiloivaa vaikutusta mm. estämällä tulehdusta lisäävien yhdisteiden kuten prostaglandiinien ja leukotrieenien vapautumista. Kollageenia tuhoutuu niveltulehduksissa, ientulehduksissa ja muissa sellaisissa tulehdustiloissa, joihin liittyy luu, rusto, nivelet tai muu sidekudos. Verisuonten kollageeniverkon vahvuus ja yhtenäisyys estää myös ateroskleroosia.
Parantaa aineenvaihduntaa ja rauhoittaa
Orapihlajan on edellä mainittujen vaikutusten lisäksi todettu lisäävän hiukan virtsaneritystä ja parantavan aineenvaihduntaa. Suurina määrinä orapihlajan oligomeeristen prosyanidiinien tiedetään rauhoittavan lievästi keskushermostoa.
Miten ja mihin orapihlajaa käytetään
Lehtiä, kukkia ja hedelmiä käytetään tinktuurana, teenä, hauteena sekä standardoituina uutteina hyperosidin, kokonaisfenolin tai epikatekiinin suhteen. Kasvia käytetään myös tabletteina, kapseleina ja jauheena.
Orapihlajaa suositellaan käytettäväksi pieninä annoksina pitkällä aikavälillä sydämen lievän vajaatoiminnan (jota luonnehtivat mm. väsymys ja hengenahdistus) ja lievien rytmihäiriöiden hoitoon sekä suonten kalkkeutumisesta aiheutuvan verenpaineen alentamiseen.
Muita käyttötarkoituksia ovat lievä bardykardinen epärytmisyys, angina pectoriksen ja verisuonten kalkkeutumisen ehkäisy, sydänlihaksen ja sydänverisuonten vahvistaminen sekä hermostolliset sydänviat.
Hitaan vaikutuksensa vuoksi orapihlaja ei sovi akuuttiin angina pectorikseen. Orapihlajaa käytetään myös sydämen vahvistamiseen sydänkohtauksen jälkeen. Kasvi on nimenomaan keski-ikäisille ja vanhoille ihmisille sopiva lääke alkaviin sydämen heikkoustiloihin sellaiselle sydämelle, joka ei vielä tarvitse sydänglykosidejä.
Orapihlajaa suositellaan myös iän aikaansaamaan yleiseen heikkouteen, dementiaan, katkokävelyyn ja Raynaydin syndroomaan. Sitä käytetään myös ahdistuksen, jännittyneisyyden, stressin, hermostuneisuuden, unettomuuden ja hormonaalisperäisten muutosvaiheiden (esim. vaihdevuosien) aiheuttamien mielialanvaihteluiden ja migreenin hoitoon.
Käyttörajoitukset
Jossakin määrin ongelmallista on käyttösuositusten ristiriitaisuus vanhusten osalta. Jotkut suosittelevat orapihlajaa pitkäaikaiskäyttöön nimenomaan vanhuksille, jotkut taas kehottavat varovaisuuteen sen syanogeenisten glykosidien ja sydänaktiivisten aineiden vuoksi.
Orapihlajaa ei yleensä suositella käytettäväksi yhdessä muiden sydänlääkkeiden (sydänglykosidien) kanssa, sillä se voimistaa niiden vaikutusta, tai sitten sydänglykosidien määrää pitäisi (vain lääkärin ohjeiden mukaan!) pienentää. Orapihlajavalmisteita ei myöskään pidä käyttää yhdessä muiden rytmihäiriölääkkeiden kanssa. Betasalpaajan kanssa käytettyinä ne voivat nostaa verenpainetta.
Koska orapihlaja estää kaliumin sisäänvirtausta nostaen sydämen kammioiden aktiopotentiaalia, sitä ei pidä käyttää yhdessä samoin vaikuttavien aineiden kanssa. On myös hyvä muistaa, että isot annokset voivat alentaa verenpainetta liikaa aiheuttaen sydämen epäsäännöllistä toimintaa, huimausta ja vapinaa. Hyvin suurilla annoksilla voi olla nukuttavaa vaikutusta.
Orapihlajavalmisteet eivät sovi alle 12-vuotiaille eivätkä raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana otettavaksi.
Lääkärin tulisi yleensäkin tarkastaa sydämen toiminta ja verenpaine ennen orapihlajan käyttöönottoa.
M. Rajala